|
NOEL VARGAS    
.............................................................................................................................................................................
Got an angel on my left whispering sweet nothings to me Got the devil on my right says look who's back up on the scene Noel Augustino Vargas syntyi loppuvuodesta 1990 Queensissa lihakauppaa pitäville vanhemmilleen, Miguelille ja Isabellalle. Meksikolaistaustainen pariskunta oli mennyt naimisiin heti täysi-ikäisyyden rajapyykin ylitettyään ja muuttivat vain parikymppisinä rajan takaata ensin Dallasiin, Texasin osavaltioon, jonne perhe asettui hetkellisesti. Kun Miguelin veli, Rafael, avasi New Yorkin Queensiin lihakaupan ja tarjosi töitä pikkuveljelleen, ei pari miettinyt pitkään, vaan matka kävi Isoon Omenaan. Sinä samaisena talvena, vuonna 1987, syntyi myös pariskunnan esikoinen, Diego. Miguel ja Isabella olivat ylpeitä potreasta pojastaan, vaikka Diego on lapsuudestaan lähtien vetänyt ongelmia puoleensa lähes magneetin tavoin. Siellä missä oli ongelmia, on aina myös ollut Diego. Veljeksistä vanhimmalla on maaginen tapa löytää vaikeudet, ja tietysti mies on myös harvinaisen lahjakas sotkemaan muutkin niihin. Sen sijaan muutamaa vuotta myöhemmin syntynyt kuopus ei ole tuottanut harmaita hiuksia oikeastaan lainkaan vanhemmilleen, tai ainakaan ennen yhtä epäonnista iltaa. Ehkä Noel on yrittänyt kompensoida Diegon aiheuttamaa harmia, ehkä ei. Kuka tietää. Jako lapsuudessa oli kuitenkin selvä; Noel napsi kiitettävät arvosanat ja jokaisen mahdollisen palkintopokaalin baseballista, joka oli vain mahdollista saada, kun taas Diego kantoi kotiin huomautuksia opettajilta, hylättyjä koetuloksia ja istui useasti jälki-istunnossa päivän päätteeksi. Molemmat pojat ovat olleet aina äärimmäisen älykkäitä ja kekseliäitä, mutta kohdistaneet mielenkiintonsa hyvin erilaisiin kohteisiin. Miguel ja Isabella eivät edes harkinneet hankkivansa lisää lapsia Diegon ja Noelin lisäksi, vaan pariskunta oli täydellisen onnellinen kahden vilkkaan poikansa kanssa. Perhearki sujui kuin suoraan amerikkalaisesta unelmasta; isä kantoi leivän pöytään ja äiti hoiti lapsia kotona. Vargasien lasten lapsuus oli onnellista aikaa, josta ei rakkautta puuttunut. Rahaa ehkä ajoittain, mutta rakkautta ei koskaan. Perheessa sitä osoitettiin niin suukoin, halauksin kuin kosketuksin. Ei olekaan ihme, että veljekset ovat keskenään olleet aina hyvin läheisiä, mutta heillä on ollut myös lämpimät välit vanhempiinsa. Salaisuuksia perheessä ei pidetty poikien lapsuudessa, vaan kaikesta puhuttiin avoimesti. Kukaan ei todellakaan uskaltanut jättää perheillallista väliin, kun taas sunnuntaiaamut pyhitettiin kirkolle hurskaan äitimuorin tahdosta. Lapset kasvoivat kovaa vauhtia, ja kun pojat olivat teini-iän kynnyksellä, osti Miguel lihakaupan veljeltään, joka perheineen halusi muuttaa takaisin Meksikoon. Rafaelin Carla-vaimon äiti oli sairastunut vakavasti, ja totta kai Carla halusi viettää viimeiset hetket äitinsä tukena. Rafael ei puolestaan halunnut murehtia yritystään Meksikosta käsin, joten sen myyminen pikkuveljelle tuntui luonnolliselta (ja ainoalta) vaihtoehdolta. Vargas' Meatin siirtyessä Miguelille, joutuivat Diego ja Noel töihin lihakaupalle niin koulun jälkeen kuin viikonloppuisinkin. Teini-iän tuoman kapinahengen myötä pojat ehkä ajoittain osoittivat mieltään työskentelystä lihakaupalla, mutta loppujen lopuksi kumpikin saapui tunnollisesti paikalle ja auttoi mielellään vanhempiaan. Isabella-äitikin työskenteli kaupalla aviomiehensä apuna, kun kotiaskareiltaan kerkesi, joten yhteistä laatuaikaa perheen kanssa tupattiin viettämään monet kerrat nimenomaan lihatiskin takana. Diego oli hädin tuskin täysi-ikäinen löytäessään paikallisen moottoripyöräkerhon - Sons of Mayhemin. Ihan kuten isoveljeään myös Noelia kiinnostivat äänekkäät ja komeat Harley-Davidsonit, mutta lähinnä kaukaa ihailtuna. Diego valitsi nopeasti, ehkä hieman harkitsemattomasti elämän MC:n riveissä, eivätkä niin Miguel kuin Isabella tuominneet poikaansa. Kumpikaan heistä ei tosin pitänyt siitä, silti vanhemmat olivat aina luvanneet hyväksyä lapsensa sellaisina kuin he olivat - eivätkä he pettäneet lupaustaan. Diegon uppoutuessa entistäkin syvemmälle kerhoon, keskittyi Noel puolestaan kouluun ja baseballiin. Se, mikä oli alkanut hauskana harrastuksena, oli viemässä Noelia kohti MLB:ta. Noel oli nopea juoksija ja löi pallon pidemmälle kuin kukaan ikätovereistaan, eikä pojan syötöissäkään mitään vikaa ollut. Palkinnot täyttivät perheen olohuoneen nurkan, mutta baseballin ansiosta Noel ansaitsi itselleen myös stipendin. Tulevaisuuden piti olla kirkas ja valoisa, kunnes kohtalo puuttui peliin. Vuosi 2008 muutti kaiken pysyvästi, eikä mikään ole sitten tähänkään päivään mennessä palannut ennalleen. Kesäkuun 15. päivä Noel teki matkaa lihakaupalle, sulkiakseen sen yhdessä äitinsä kanssa. Hän taittoi matkan jalan, sillä Vargasien koti oli vain kymmenisen minuutin päässä kaupalta. Astuessaan sivukujalle, joka johti kaupan takaovelle, törmäsi Noel nuoreen, kiireellä pakenevaan mieheen. Noel ei ole koskaan unohtanut miehen kylmiä kasvoja, jotka vain hätäisesti kääntyivät hänen puoleensa. Hämmennyksen vallassa Noel jäi hetkeksi tuijottamaan miehen perään, joka katosi ihmisvilinän ja muun liikenteen sekaan. Tajutessaan että tuntematon mies oli tullut heidän kaupaltaan, tuli Noelille kiire tavoittaa yksin illan työskennellyt äitinsä. Hän ryntäsi sisälle lihakauppaan, vain löytääkseen äitinsä elottomana makaamasta takatilan lattialta. Noel yritti turhaan kutsua äitiään, sillä hän näki jo kaukaa että Isabellaa oli ammuttu takaraivoon teloitustyylisesti. Siitä oli todisteena myös suuri verilammikko, jonka keskellä Isabella makasi. On sanomattakin selvää, että näky on syöpynyt syvälle Noelin mieleen. Hän ei ole koskaan myöntänyt sitä ääneen, mutta oman äidin kohtaaminen sillä tavoin kummittelee edelleen painajaisten muodossa hänen mielessään. Poliisit pitivät tapahtunutta ryöstönä, vaikka mitään ei oltu viety. Rikostutkijat selittivät surevalle perheelle, että ryöstäjä oli kenties kohdannut yllättäen Isabellan takatiloissa sisään tullessaan ja oli ampunut naisen. Vaikka Nolan kykeni antamaan paikalta poistuneesta miehestä kohtalaisen tarkat tuntomerkit, ei ryöstäjä ja poikien äidin tappaja ole jäänyt kiinni. Poliisit epäilivät miehen poistuneen kaupungista heti rikoksen jälkeen. 
You can't touch the way I feel there is no end to what I'd steal for you Surutyö oli koko perheelle äärimmäisen raskasta, mutta sen sijaan että se olisi ajanut heitä erilleen, rakensi se isän ja poikien väleistä entistäkin tiiviimmät, entistäkin läheisemmät. Elämä asettui uomiinsa pikkuhiljaa. Pojat tukivat isäänsä, auttoivat lihakaupalla ja huolehtivat lapsuudenkodistaan, kun pitkää päivää yrittäjänä tekevä Miguel ei aina ehtinyt kiinnittämään huomiota korjausta kaipaaviin kuistin rappusiin, tai keittiön tukkeutuneeseen lavuaariin. Vuosi äitinsä kuoleman jälkeen Noel siirtyi opiskelemaan Stanfordiin, jonne hän oli saanut stipendin - kiitos lahjojensa baseballin saralla. Kaliforniasta saakka New Yorkiin matkustaminen oli paitsi hankalaa ja kallista, joten kotona Noel ei ehtinyt käymään kovinkaan usein. Silti hän yritti käyttää jokaisen vapaan hetken kotona, New Yorkissa vierailulle. Eikä pelkästään isänsä ja veljensä vuoksi, vaan myös tyttöystävänsä, Rose Suttonin, takia. Rose oli tullut kuvioihin jo high schoolissa. Kaksikko oli äärimmäisen rakastunut, suunnitteli tulevaisuutta yhdessä, eikä pitkä välimatkakaan onnistunut erottamaan nuorta paria, vaikka Rose jäikin New Yorkiin opiskelemaan Noelin suunnatessa Kaliforniaan. Ennen kaikkea Rose oli ollut Noelin tukipilari Isabella-äidin kuoleman jälkeen. Isabellan kuolemasta oli kulunut peräti kolme vuotta, kun Noel oli joulun alla käymässä kotona. Hän lupasi käydä isälleen tukussa, jonka jälkeen Noelilla oli aikeena suunnata tapaamaan Rosea. Kääntyessään tukun pihaan, tunnisti Noel etäisesti tutun miehen nousemassa autostaan. Meni vain sekunnin murto-osa, kun Noel rekisteröi miehen äitinsä tappajaksi. Edes rauhallisuudestaan tunnettu Noel ei kyennyt hillitsemään itseään; hän pysäytti auton niille sijoilleen ja kaivoi hanskalokerosta isänsä aseen. Noelilla ei todellakaan ollut aietta ampua ketään, enemmänkin hän vain halusi pelotella, estää äitinsä tappajaa pakenemasta ennen poliisien tuloa. Valitettavasti suunnitelma ei toiminut, kuten Noel oli sen ajatellut, sillä hänet nähdessään mies kaivoi aseen esiin ja ampui Noelia kohti. Luoti meni onneksi ohi, mutta mies sen sijaan oli jo pinkaissut karkuun. Hetken mielijohteesta Noel lähti miehen perään. Tapahtumaa todistaneet sivulliset soittivat tietysti hätänumeroon. Noel jahtasi äitinsä tappajaa pitkin sivukujia, kunnes he päätyivät romuttamon pihaan. Poliisiautojen pillit olivat viheltäneet jo pitkään heidän takanaan, eivätkä ne olleet enää kaukana. Romuttamon pihasta ei ollut muuta poispääsyä kuin aidan ylitse kiipeäminen. Hätä ei katso keinoja, joten Noel tähtäsi aidan ylitse kiipeämässä olevan miehen jalkaan. Hän ajatteli miehen haavoittamisen olevan pienempi paha, kuin se että mies pääsisi taas karkuun. Ikävä kyllä käskyttävä ääni hänen selkänsä takaata säikäytti siinä määrin, että se sai Noelin kääntymään paniikinomaisesti ympäri ja painamaan vahingossa liipaisinta. Aseesta lähtenyt luoti osui paikalle ensimmäisenä saapuneen poliisimiehen alavatsaan. Perässä seurasi joukko partioita, jotka pääsivät todistamaan sitä kuinka Noel seisoi lyhyen matkan päässä maassa makaavasta ja vatsaansa pitelevästä virkamiehestä. Poliisien käskyttäessä Noel pudotti aseen maahan ja kävi polvilleen. Hänet pidätettiin saman tien, kuten arvata saattoi. Niin Miguel, Diego kuin Rose olivat järkyttyneitä kuullessaan tapahtuneesta. He eivät voineet uskoa, että Noel oli ampunut poliisia. Vielä enemmän järkytystä toi, kun Noel tuomittiin 35 vuodeksi vankilaan. Miguel ja Diego vaikenivat, vaikkeivat hyväksyneetkään tuomiota - eihän Noel ollut tahallaan halunnut ampua ketään. Sen sijaan Rose yritti saada Noelia valittamaan tuomiostaan monta kertaa. Mies kuitenkin kieltäytyi toistamiseen ja suhtautui tyttöystävänsä vierailuihin kylmästi. Minkälainen yhteinen tulevaisuus heillä muka olisi, jos hän istuisi vuositolkulla vankilassa kaltereiden takana? Ajatus sai miehen katkeroitumaan siinä määrin, että hän teki yksinään päätöksen heidän suhteestaan. Roselle kertominen ei ollut helppoa, saatika sitten tunteiden tappaminen. Hän ajatteli sen olevan kuitenkin parhaaksi kaikille. Turhaan Rose odottaisi häntä, kun nainen voisi saada unelmansa perheestä yhdessä jonkun muun kanssa. Rose ei kuitenkaan hyväksynyt Noelin päätöstä, vaan laittoi vastaan niin pitkään, kunnes Noel poisti naisen nimen vierailijoiden listalta. Noel oli istunut tuomiostaan miltei 6 vuotta, kun ATF:n agentit yllättäen lähestyivät häntä. Sons of Mayhemin yhteistyökumppaneista kiinnostuneet agentit tarjosivat miehelle sopimusta, joka vapauttaisi hänet ja pyyhkisi hänen rikosrekisterinsä, jos Noel toimittaisi heille sisäpiirin tietoja. Epävarmana päätöksestään Noel uskoutui mahdollisesta sopimuksesta isälleen. Miguel kehoitti poikaansa ottamaan sopimuksen, sillä se antaisi Noelille mahdollisuuden elää elämää, josta mies oli haaveillut - no, ainakin osittain. Asiaa tarkemmin mietittyään Noel tarttui lopulta sopimukseen. Niinpä hänet vapautettiin marraskuussa 2017. Hänen oli raportoitava edistymisestään kerran kahdessa viikossa ATF:lle. Sopimuksesta tiesi vain Miguel. Diegolle Noel ei kertonut, sillä hän ei halunnut vaarantaa veljensä henkeä. Oli parempi, jos veli voisi rehellisesti sanoa, ettei tiennyt mitään pikkuveljensä sopimuksesta virkavallan kanssa. Noel oli toki vaatinut sopimukseensa lisäehdon, ettei saatua tietoa voisi käyttää niin Diegoa kuin muutenkaan MC:tä vastaan. Hän ei halunnut ongelmia läheisilleen. Sitä paitsi Diego ei olisi koskaan suostunut auttamaan veljeään kerhon riveihin, jos olisi tiennyt totuuden Noelin muuttuneelle mielipiteelle moottoripyöräkerhon suhteen. Noel ei ollut koskaan tuominnut MC:tä, mutta hän oli myös tehnyt harvinaisen selväksi, ettei tulisi ikinä valitsemaan samanlaista elämää itselleen kuin Diego. Yleisesti ottaen perheenjäsentä ei suositella suosittelijaksi uudelle jäsenelle, mutta tällä kertaa kerho teki poikkeuksen. Vapautumisensa jälkeen MC:n hanttihommia hoitanut Noel oli osoittautunut itsensä varsin hyödylliseksi. Niinpä hän aloitti veljensä suosittelemana prospect-vuotensa syksyllä 2018. 
There's a black bird perched outside my window I hear him calling, I hear him sing Noel on aina ollut rauhallinen ja järkevä. Erityisen lahjakas matemaattisissa aineissa, joten looginen ajattelukin on sitä myöten aina ollut miehelle helppoa. Ei menetä malttiaan kuin aniharvoin. Pyrkii mahdollisuuksien mukaan pysymään rauhallisena ja seuraamaan kuinka tilanne kehittyy. Enemmänkin sopeutuja kuin aktiivinen vaikuttaja. Jos vain voi välttää konfliktin, valitsee mieluummin sen vaihtoehdon. Noelin rauhallisuus korostuu etenkin riitatilanteissa; rauhoittelee kuumapäitä ja yrittää saada sovintoa aikaiseksi. Ei ole todellakaan mikään alituinen rähijöitsijä, joka saa tehtyä vaikka tikusta asiaa, mutta toki puolustautuu jos sellaiseen tilanteeseen joutuu. Ehdottoman työteliäs ja tietysti lojaali. Omaa vahvan työmotivaation. Tekee tunnollisesti juuri niin kuin käsketään. Se onkin ehkä suurin syy, miksi kerho kiinnostui tarjoamaan jäsenyyttä Noelille. Ei laista ikävämmistäkään hommista, vaikka ei niihin ehkä kovin mielellään tartukaan. Ruumiiden hävittäminen, kerhotilan siivoaminen illanistujaisten jälkeen ja yleisenä juoksupoikana toimiminen kuuluvat Noelin toimenkuvaan. Noelin on sanottu omistavan suuren ja lämpimän sydämen, joka on silkkaa kultaa. Ajattelee aina muita enemmän kuin itseään. Toimii ennemminkin epäitsekäistä lähtökohdista, eikä haluaisi satuttaa koskaan ketään tahallaan. Asettaa rakkaidensa tarpeet omiensa edelle ja on valmis menemään hyvinkin pitkälle suojellakseen itselleen tärkeitä ihmisiä sekä asioita. On aina valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan. Osoittaa kiintymystään hyvin paljon kosketuksilla sekä halauksilla, ei niinkään sanoilla. Ystävänä ehdottomasti luotettava ja rehellinen. Kertoo aina totuuden, eikä sorru valehteluun, ellei se oikeasti pelasta toista osapuolta turhalta mielipahalta. Tarjoaa apuaan kysymättäkin vaikka ventovieraille, eikä oikeasti oleta minkäänlaista vastapalvelusta. Noel on todella huono tukahduttamaan tunteitaan, vaikka hän jotakuta yrittäisikin työntää elämästään. Tuppaa päästämään elämäänsä takaisin hyvinkin herkästi sellaiset ihmiset, jotka ovat häntä loukanneet tai pitäisi muuten vain pitää käsivarren mitan päässä. Ei varmastikaan tarvitse edes sanoa, että Noel antaa hyvin helposti anteeksi. Jaksaa pitää vihaa ja kaunaa yllä vain niin kauan, ennen kuin luovuttaa ja taipuu mieluummin rauhaan kuin iäisyyksiä jatkuvaan sotaan. Suuttuneena kuitenkin hyvinkin arvaamaton. On mahdotonta sanoa mikä miehen seuraava siirto on; saattaa kävellä pois paikalta tai käydä päälle. Osaa myös olla varsin petollinen, jos kokee hyötyvänsä toisenlaisesta ratkaisusta enemmän. Saattaa siis hyvinkin luvata jotain ja selkäsi takana toimia toisin. Ei ole ollut varsinaisessa parisuhteessa sitten Rosesta erottuaan. Satunnaisia säätöjä ja sweetbuttien kanssa vehtaamista tuskin voi hyvälläkään omallatunnolla kutsua minkäänlaisiksi parisuhteiksi. Ne ovat vain keino väistellä yksinäisyyttä vastaan ja saada tekemistä yön hämärinä tunteina. Noel on kärsinyt unettomuudesta äitinsä kuoleman jälkeen, eikä unta tulekaan yössä kuin kolmesta neljään tuntiin. Nukkuukin satunnaisesti päivällä, jos vain voi. Joka tapauksessa, oli kuitenkin Rosen kanssa oikeastaan täydellistä aviomiesmateriaalia; luotettava, uskollinen ja välittävä. Miksei olisi sitä vieläkin? Ei vain tällä hetkellä hae mitään vakavaa. Pitää itsensä tietoisesti etäisenä niitä naisia kohtaan, joiden kanssa tällä hetkellä aikaansa viettää. Tietynlaista suojakuorta on vaikea murtaa, vaikka se ehkä tekisikin Noelille hyvää. Pelkää kuitenkin koko ajan joutuvansa takaisin kaltereiden taakse, joten lämpenevien välien välttely tuntuu erinomaiselta ratkaisulta säästyä suuremmilta sydänsuruilta. Noel on kuitenkin aina ollut enemmän parisuhteessa viihtyvää sorttia. Välittää myös edelleen ex-tyttöystävästään syvästi. 
One day that bird, he spoke to me Like Martin Luther, Like Pericles Noel on ruumiinrakenteeltaan jäntevä, joku kuvaisi lihaksikkaaksikin, mutta varsinaisesti mitään jääkaappipakastinta miehestä ei saa tekemälläkään. Fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa. Käy juoksemassa ja salilla tyhjentääkseen mielensä arjen murheista. Tapa on jäänyt niiltä ajoilta, kun Noel vielä pelasi baseballia tavoitteellisesti, aikeenaan päästä jonain päivänä pelaamaan MLB:hin. Haaveet kariutuivat kuitenkin rikostuomion myötä. Pituutta miehellä on 180 cm, mutta vaikuttaa olemukseltaan paljon pidemmältä, mitä todellisuudessa on. Omaa tummanruskeat, miltei mustat hiukset sekä silmät, joissa on aina lämmin katse. Ulkoiselta olemukseltaan mies on hyvin helposti lähestyttävissä olevan oloinen. Hymyilee ja nauraa paljon. Pukeutumiseltaan erittäin tylsä ja ennalta-arvattava. Suosii yksivärisiä t-paitoja ja pitkähihaisia sekä farkkuja, että tennareita. Hupparit ovat myös kovassa käytössä, puhumattakaan mustasta nahkatakista, joka on ollut jo pitkään miehen luottovaate tilanteessa kuin tilanteessa. Kiskoo päälleen usein myös kerhon nahkaliivin, jossa tosin lukee toistaiseksi vain "prospect". Ei juurikaan innostu erikoisista muotivillityksistä, vaan arvostaa vaatteissaan käytännöllisyyttä sekä mukavuutta. Moni tapa, joita mies toistaa edelleenkin, on juurtunut Noelin selkärankaan ajalta, jolloin hän vielä pelasi aktiivisesti. Noudattaa melko lailla samaa ruokavaliota kuin pelatessaan. Antaa itselleen toki hieman enemmän löysää nykyään, eikä viikon mittainen mässäily kaada maailmaa. Baseball-mailaan Noel ei ole kuitenkaan koskenut vankilaan joutumisen jälkeen, eikä ole katsonut ainoatakaan peliä. Omien unelmien kariutuminen ottaa koville edelleen. Noel ei halua aktiivista muistutusta siitä missä voisi olla, jos olisi malttanut mielensä, eikä olisi yrittänyt saada kiinni äitinsä murhaajaa. Tatuoinut Neitsyt Marian vasempaan käsivarteensa äitinsä muistoksi. Ei ole itse erityisen uskonnollinen, mutta halusi kunnioittaa hartaan katolilaista äitiään. Samaisen käden kämmenselästä, peukalon ja etusormen välistä, löytyy myös ruusu-tatuointi, jonka Noel on aikoinaan ottanut ex-tyttöystävänsä Rosen takia. Miettinyt tatuoinnin poistamista usein, mutta ei ole vain yksinkertaisesti saanut aikaiseksi - kenties siksi ettei Noel oikeasti koskaan onnistunut tukahduttamaan tunteitaan naista kohtaan. Kuka tietää. Ei muita tatuointeja tai lävistyksiä. Polttaa tupakkaa ja juo alkoholia siinä missä muutkin kerhon miehet. Ei ole varsinaisesti allerginen millekään, mutta ei erityisesti välitä äyriäisistä, joten valehtelee usein olevansa hengenvaarallisesti allerginen äyriäisille, vain välttääksen niiden syömisen. Inhoaa omenoita, avocadoa, makeita drinkkejä, rommia ja punaviiniä. Pitää puolestaan suklaasta, viskistä, tequilasta, oluesta ja - ei-niin-yllättävästi - Harley-Davidsoneista. ∙ Ei seuraa lainkaan MLB:ta, mutta katsoo sen sijaan paljon NFL:llää ja NBL:llää. Kannattaa Chargerseja (NFL) ja Lakerseja (NBL). Ei ole oikeastaan koskaan innostunut jääkiekosta. 
 Come join the murder, Come fly with black
FACE CLAIM J.D. PARDON - OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA FNYWL RPG |
