NOLAN BELL



Nolan Benjamin Lucas Bell - Nolan, Nolly & Bell - Born december 25th 1998 (20 YO) @ Thunder Bay, Ontario, Canada
Straight, Single & never been dating - lives alone @ Dallas, TX, USA - Moved to Dallas in the summer of 2018
Lived in Cedar Park since 2016 with two roommates - Now he just kinda gets used to living alone - Doesn't handle it very well

the youngest of five brothers - Family: Mom Juliette & dad Harrison and brothers Toby, Payson, Tyler + Samuel
Like his brothers before, he started playing hockey, when he was 5 years old - The only one who got to the NHL, though
Dad Harrison is still Assistant Coach for Thunder Bay Nothern Stars - He played in OHL, until he busted his knees

PROFESSIONAL HOCKEY PLAYER #21 - Position: Defence - Plays in Dallas Stars (NHL) - 2018 - present
Thunder Bay North Stars (CJHL, 2013-2014) - Ottawa 67’s (OHL, 2014-2016) - Texas Stars (AHL, 2016-2018)

Bellit on aina tunnettu pienessä, kanadalaisessa satamakaupungissa - Thunder Bayssa - miellyttävänä ja ystävällisenä perheenä. Oli hyvätapaiset pojat, kaunis vaimo ja hurmaava aviomies. Harrison oli pelannut nuoruudessaan jääkiekkoa OHL:ssa, mutta valitettavasti polvet pettivät ja ura ei kantanut sen pidemmälle. Unelmat NHL:stä vaihtuivat junioreiden valmentamiseen jääkiekossa ja liikunnanopettajan hommiin paikallisessa koulussa, Nor’wester Viewissa, kun Harrison kotiutui opintojen päätyttyä takaisin synnyinkaupunkiinsa muutamaa vuotta myöhemmin uransa lopettamisen jälkeen. Mukana muutti myös tuore vaimo, Juliette, joka odotti pariskunnan esikoispoikaa. Vuonna 1987 syntynyt Toby ei suinkaan jäänyt parin ainokaiseksi, sillä seuraavina vuosina perheen pääluku kasvoi peräti neljällä pojalla. Vuonna 1989 syntyivät kaksospojat Payson ja Tyler. Kesällä 1991 perhe sai uuden tulokkaan, kun veljeskatraan toisiksi nuorin jäsen, Samuel, syntyi. Nolan ei ollut millään tavoin suunniteltu, mutta vanhemmat ottivat uutisen ilolla vastaan, kun poika ilmoitti tulostaan vuoden 1998 alussa. Toby, Payson, Tyler ja Samuel ottivat uuden tulokkaan toki heti siipiensä suojaan. Läheisimmäksi veljeksistä muodostui Samuel, jota Nolan seurasi seitsemän vuoden ikäerosta huolimatta mielellään joka paikkaan. Toki välit ovat muihinkin veljeksiin hyvät ja lämpimät, mutta Samuelin ja Nolanin välillä on aina ollut astetta vahvempi side. Sitä osoittaa jo hyvin se, miten pikkuveli on ollut mukana kaunan kantamisessa Billoneita kohtaan sen jälkeen, kun Jackson Billon ja Samuel ottivat yhteen kesken ottelun AHL:ssä pelatessaan. Vanhempiinkin on säilynyt läpi vuosien hyvät välit, mutta toki isällä on ollut aina keskeisempi rooli poikiensa elämässä. Valmensihan Harrison kaikista pojistaan tulevia NHL-tähtiä - ja onnistuikin lopulta nuorimmaisensa kohdalla. Kotiäitinä toiminut Juliette puolestaan huolehti lähinnä poikiensa vaatettamisesta ja ruokkimisesta, kun isä otti vastuun lähinnä kaikesta muusta.

Oli sanomattakin selvää, että Bellin perheen kaikki pojat olivat jäällä heti, kun jalat kantoivat. Jokainen poika aloitti jääkiekon pelaamisen 5-vuotiaana, mutta tietysti jo ennen sitäkin oli isän johdolla harjoiteltu maalien tekoa ja muutenkin luistelua. Harrison tiesi tasan tarkkaan mitä teki, ja vaikka vain yksi pojista ylsi lopulta NHL:n, onnistui mies viemään muut poikansa pelaamaan niin OHL:n kuin AHL:n saakka. Tietynlaista katkeruutta veljesten keskuudessa on ehkä aiheuttanut se, että porukan nuorin sattui olemaan juuri se, joka kipusi isojen poikien liigaan, mutta lähinnä se esiintyy vain veljellisenä, hyväntahtoisena naljailuna. Syitäkin sille, miksi muut pojat eivät ole saavuttaneet ihan samanlaista menestystä, on lukemattomia. On ollut loukkaantumisia ja ihan puhtaasti vain motivaation puutetta. Nolan on tainnut olla veljeksistä ainoa, jolla on ollut menestykseen vaadittua kunnianhimoa riittävästi - ja tuuria. Kovaa työtäkin on jouduttu toki tekemään vuodesta toiseen, mutta Nolan on myös onnistunut esiintymään oikeiden ihmisten edessä oikeaan aikaan. Toby joutui päättämään Harrison-isän tavoin uransa OHL:ssa polvien pettämisen vuoksi, kun taas Payson yksinkertaisesti halusi elämältään muuta ja päätti keskittyä opintoihinsa tavoitteenaan päästä lukemaan lakia. Tyler taas puolestaan pelasi useamman kauden OHL:ssa, mutta ei onnistunut viemään uraansa sen pidemmälle. Samuel tuli draftatuksi Philadelphia Flyersin toimesta vuonna 2009 ja pääsi pelaamaan AHL:n silloisen Adirondack Phantomsin (nyk. Lehigh Valley Phantoms) riveihin, joka oli osa Flyersien organisaatiota. Kolmen vuoden sopimus kuitenkin päättyi vuonna 2012, eikä kukaan uskaltanut ottaa jatkuvasti terveysongelmista kärsinyttä pelaajaa riveihinsä. Bellineillä on siis ymmärrettävästi surullisen kuuluisa maine varsin alttiina loukkaantumisille ja terveysongelmille. Nolan on kuitenkin onnistunut pitämään itsensä kunnossa. Toisaalta veljeksistä nuorimmaisen terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin on ehkä osattu kiinnittää hieman paremmin huomiotakin, kun edellisistä virheistä on otettu opiksi.

Veljeksistä vain Payson on aina ollut innostunut koulunkäynnistä keskivertoa aktiivisemmin. Toisaalta Payson halusi päästä oikeustieteelliseen, eikä jääkiekko ollut muuta kuin mukava harrastus, joten tavallaan joukon toisiksi vanhimman asenne oli harvinaisen ymmärrettävä, kun taas muut veljekset haaveilivat pääsystä NHL-jäille. Toby, Tyler, Samuel ja Nolan suorittivat koulunsa vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain isä jaksoi räyhätä huonosta koulumenestyksestä ja sai hetkellisesti poikansa keskittymään opiskeluun, mutta sitten tuli taas hetkiä, kun Harrison viis veisasi siitä kantoivatko pojat kotiin kiitettäviä vai tyydyttäviä arvosanoja. Lähinnä Harrisonin kiinnostus poikien koulumenestystä kohtaan ailahteli ihan sen mukaan miten hyvin kuluva kausi sujui. Jos tuli takkiin peli toisensa jälkeen, niin totta kai isäkin rupesi miettimään, että mitä sitten tehtäisiin, jos pojista ei tulisikaan ammattilaisia jääkiekon saralla? Kun taas menestystä tuli, ei koulutustakaan jaksettu murehtia ihan niin kauheasti. Oli ihan selvää, että Harrison haaveili saavansa jokaisesta pojastaan seuraavan NHL-tähden. Tavallaan mies ehkä yritti toteuttaa omia kesken jääneitä haaveitaan poikiensa kautta, mutta omistautumisen puutteesta Harrisonia ei voinut syyttää. Hän oli läsnä vuorotellen jokaisen pojan pelissä, raahasi poikia iltamyöhäänkin treenaamaan ja huolsi tunnollisesti poikiensa varusteet, kun pojat eivät sitä itse ymmärtäneet tehdä. Kuri oli kuitenkin melkoinen. Bellien perheessä on aina painotettu sitä, että kesken kaiken ei luovuteta, vaan loppuun asti on taisteltava. Ihan aina. Kukaan pojista ei tuntenut oloaan millään tavoin painostetuksi tai pakotetuksi, mitä tuli jääkiekon suhteen. Se on tavallaan aina kuulunut osaksi heidän elämäänsä. Ja jos joku pojista vaikutti kyllästyneeltä tai väsyneeltä, antoi Harrison poikiensa aina ottaa tarvitsemansa tauon. Pääasia oli, että pojat nauttivat pelaamisesta joka ikinen kerta. Harrison myös muistutti kaikkia poikiaan siitä, että jos pelaaminen otti enemmän kuin antoi oli tullut aika lopettaa ja siirtyä elämässä eteenpäin.

Nolan on poikennut veljistään myös siinä, että hän on pelannut aina puolustuksessa, kun taas muut veljet ottivat paikkansa hyökkääjinä. Veljiään huomattavasti tasaisempi ja kylmähermoisempi pelaaja, joka osaa hahmottaa kokonaiskuvan poikkeuksellisen hyvin. Totta puhuen Nolan on aina ollut veljiään hieman lahjakkaampi, hieman nopeampi oppimaan ja hieman parempi. Ei nyt mikään jääkiekon ihmelapsi, mutta lahjoja kyllä on - sitä ei käy kiistämään oikein millään. Pakettikin on pysynyt hyvin kasassa, kun suuremmilta loukkaantumisilta on vältytty. Nolan teki tasaisesti hyvää tulosta ja kehittyi koko ajan vuosien 2013-2016 välillä pelatessaan niin Thunder Bay North Starsin kuin Ottawa 67'sin riveissä. Valmentajilta tuli kehuja koko ajan ja Nolan suhtautui myös kritiikkiin harvinaisen kypsästä; otti siitä opikseen ja teki töitä tarttuakseen omiin ongelmakohtiinsa. Vuoden 2016 NHL Entry Draftissa Nolan tuli draftatuksi kolmannella kierroksella Dallas Starsiin. Kolmevuotinen sopimus vei ensin AHL:n Texas Starsin riveihin Cedar Parkiin. Joukkoon sopeutuminen ei tuottanut ongelmia, vaan Nolan löysi paikkansa keppostelijana ja porukan naurattajana harvinaisen nopeasti. Jäällä toki keskityttiin itse asiaan, mutta sen ulkopuolella Nolan tunnettiin melkoisena narrina.

Kaudet 2016-17 ja 2017-18 menivät Nolanin osalta hyvin Cedar Parkissa. Toki huonojakin päiviä oli ja häviöt harmitti, mutta Nolan keskittyi näyttämään kyntensä ja lahjakkuutensa. Hän osoittautuikin varsin näppäräksi. Eikä valmennusjohto pitänyt ainakaan huonona sitä, että Nolan oli myös hyvin työteliäs ja motivoitunut pelaaja, joka sai myös nostatettua muiden pelaajien mielialaa pysymällä itse hyväntuulisena lähes tilanteessa kuin tilanteessa. NHL:n pääseminen oli toki koko ajan tavoitteena, mutta Nolan ei ottanut siitä minkäänlaista stressiä. Hän keskittyi pelaamaan siinä liigassa, jossa oli sillä hetkellä, ja pyrki tekemään vain hyvää työtä, kuten kuuluikin. Valmentajilta ja muilta asiantuntijoilta tuli paljon hyvää palautetta, mutta silti Nolanille itselleen tuli hienoisena yllätyksenä se, että hänet päätettiin nostaa pelaamaan NHL:n kaudelle 2018-19. Starsit kaipasivat selvää parannusta puolutukseensa, joten AHL:ssa hyvää työtä tehneen Nolanin oletettiin jatkavan samalla linjalla myös isojen poikien liigassa. Aika varmasti näyttää miten hyvin Nolan onnistuu lunastamaan itseensä kohdistuvat odotukset. Niinpä rookie campin jälkeen matka jatkui, kun Cedar Parkista siirryttiin Dallasiin. Remmiin astumista helpotti merkittävästi se tieto, että joukkueesta löytyi jo entuudestaan tuttuja kasvoja, kun kotipuolesta tutut veljekset Eli ja Leo Cote pelasivat molemmat joukkueessa.



Ihan liian nätti suurine, ystävällisine silmineen, suloisine hymyineen ja sekaisine hiuspehkoineen. Naurun on melko herkässä ja yleisolemus lähes aina kovin pirteä sekä iloinen. Ei tunnu pahemmin kärsivän huonoista päivistä. Pituutta löytyy 183 cm ja paino keikkuu 80 kilon tiennoilla. Harteikas, mutta melkoisen poikamainen silti ruumiinrakenteeltaan. Muutenkin ulkonäöltään todella nuoren oloinen, eikä ajoittain pidemmäksi venähtävä sänkikään saa poikaraukkaa näyttämään oikein kovinkaan paljon vanhemmalta. Korostaa nuorta ikäänsä vielä vitsailulla ja kepposilla, joten Nolania on melko vaikea edes ottaa tosissaan. Viihtyy parhaiten v-kaula-aukkoisissa t-paidoissa, huppareissa ja collegehousuissa sekä puhki kulutetuissa tennareissa. Joukkueen logolla varustetut lippikset myös äärimmäisen tuttu osa pojan asukokonaisuuksia. Osaa pukeutua kyllä ihan siististikin - harvemmin ei vain viitsi. Vaaleanruskeat hiukset yleensä enemmän tai vähemmän seikaisin. Silloinkin, kun innostuu niille tekemään jotain, tyytyy lähinnä haromaan hiuksensa geelin avulla taakse. Ei siis kanna kovinkaan paljon huolta siitä miltä näyttää. Tuoksuu kuitenkin aina hyvältä ja näyttääkin ihan kivalta, joten ehkä syytä huoleen ei ole. Omaa siniset silmät, joissa on lähes aina poikkeuksellisen ystävällinen katse. Ulkoiselta olemukseltaan hyvinkin helposti lähestyttävän oloinen.

On taatusti sanomattakin selvää, että liikkuu paljon. Noudattanut jo vuosia tiukkaa treeniohjelmaa. Syö hyvin, juo paljon vettä ja jättää napostelun muille. Käyttää paljon aikaa fyysisen puolen treenaamiseen niin lihaskunnon kuin aerobisen kunnon saralla. Juoksee ja käy säännöllisesti salilla. Kaikki siis sen lisäksi että viettää huomattavan osan päivistään myös jäällä. Ottaa uransa tosissaan ja panostaa siihen täysillä. Korvillehan siitä kotona tulisi, jos ryhtyisi yhtäkkiä hoitamaan hommiaan vain puolella kädellä. Nolan ei kuitenkaan koe kotoa tulevia paineita mitenkään ahdistavina tai häiritsevinä. Ei niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan. Nolan saa aina tukea isältään, mutta totta kai Harrison osaa asettautua myös tiukkaan ja jämäkkään valmentajan rooliin, jos sille on tarvetta. Eikä ihmekään, kun on kasvanut valmentaja-isän valvovan silmän alla ja sattuu olemaan pojista ainoa, joka pääsi NHL:n saakka, on ihan selvää ettei isäukko anna todellakaan nuorimmaisensa luovuttaa edes huonoimpina päivinä. Muiden veljesten tie on tyssännyt syystä tai toisesta. Vain Samuel pääsi AHL:n saakka, kun taas muut veljekset ovat pelanneet parhaimmillaan OHL:ssä isänsä tavoin. Inhoaa parsakaalia, kahvia, poptarseja, uimista ja Dallasin paahteisimpia päiviä. Pitää puolestaan lumesta, jäästä, kaakaosta ja vaahtokarkeista. Pelaa ihan liian paljon Clash Royalea. Ajaa vuoden 2016 vuosimallia olevaa Mercedes-Benz A-sarjalaista. Ei varsinaisesti kaipaa isoa ja massiivista autoa, urheiluautoista nyt puhumattakaan - pääasia kunhan pääsee paikasta toiseen vaivattomasti. Pitää tatuoinneista ja haluaisi itsekin ottaa sellaisen. Ei vain tiedä vielä millaisen ja mihin, joten hanke on toistaiseksi jäissä. Syö aina ennen peliä kaksi omenaa, pasta carbonaraa, juo tölkillisen noccoa (yleensä colan makuista) ja nukkuu tismalleen puolen tunnin mittaiset päiväunet. Asuu ensimmäistä kertaa yksinään, eikä selvästikään ole ihan varma mitä kaikkea siihen sisältyy. Siivoaminen sujuu vähän niin näin, pyykinpesu takkuaa ja kaupassakin juoksee jatkuvasti, kun ostoslistan tekeminen on jostain syystä kovin vaikeaa. Asunut aina kämppäkavereiden kanssa, mutta ainakin toistaiseksi selviydytty ihan hengissä ja kaikki laskutkin on tullut maksettua kohtalaisen ajallaan, joten eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.



Pohjimmiltaan ihan täydellinen pikkupoika, joka on taatusti iskemässä kermakakkuja joukkuetovereiden naamaan kesken haastattelun ja erittäin vitsikkäänä vetona vie pukuhuoneesta jonkun kengät. Osaa olla oikeasti ihan fiksu ja järkeväkin, mutta ominut itselleen tietynlaisen pellen roolin, josta on melko vaikea päästää irti. Aika paljon pojan oma käytös riippuu vastapuolesta tai seurueesta. Oman ikäisten seurassa käyttäydytään kuin ääliöt konsanaan, mutta kun vastassa onkin joku, jolla on vähänkin auktoriteettia, niin kummasti käytöstavatkin muistuvat mieleen ja juttujen tasot paranevat merkittävästi. Ei tarkoita kepposillaan ja naljailuillaan ikinä mitään pahaa - suurinta osaa ne myös naurattavat. Huumorintaju kallistuu ehdottomasti lapselliselle ja leikkisälle kannalle. Kenties tarve jatkuvalle pilailulle vähenee, kun ikää tulee mittariin hieman enemmän. Tai sitten ei, sillä saanut typeriä tempauksia aika pitkälti anteeksi sillä, että on melkein aina ollut porukan nuorin. Osaa myös hyödyntää sitä asemaa harvinaisen hyvin. Kieltämättä käy silti ajoittain yhden jos toisenkin hermoille. Melkoinen papupata, joka ei lakkaa puhumasta oikein millään. Ei nyt todellakaan lörpöttele kenenkään salaisuuksia ympäri kyliä, mutta melko lahjakas silti möläyttelemään asioita, jotka eivät kuuluisi kyseiseen tilanteeseen lainkaan. Ei ole todellakaan millään tavoin ujo, vaan enemmänkin todella ulospäinsuuntaunut ja avoin persoona, joka tulee oikeastaan kaikkien kanssa toimeen. Tuntuu olevan käytännössä katsoen aina hyvällä tuulella, eikä anna edes pahimpien vastoinkäymisten lannistaa. Tietyllä tapaa ikuisen optimistin vikaa.

Kun elää neljän vanhemman veljen kanssa, on myös pakko oppia jakamaan ja tekemään yhteistyötä. Siksi Nolan on myös tiimipelaaja, joka jaksaa kannustaa muita ja pitää niin joukkuetovereiden kuin ystävien puolia, jos tarve sitä vaatii. Varsin antelias persoona, joka antaa aina omastaan, jos suinkin voi. Terveellä tavalla toki itsekäs, koska ei ole valmis uhraamaan mitään itselleen tärkeää oikeastaan kenenkään tai minkään vuoksi. Nolan on myös todella kunnianhimoinen, mutta käsittelee esimerkiksi pettymyksiä yllättävänkin kypsästi - kiitos isäukon, joka istutti aina alas miettimään ja pohdiskelemaan virheitä. Ei siis ryhdy räyhäämään, riehumaan tai hajottamaan paikkoja, vaan analysoi omassa rauhassa sitä mikä meni pieleen, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja mitä hyvää omassa pelissä oli. Katsoo asioita monelta eri kantilta ja pyrkii aina ottamaan opikseen. Jos Nolanin sattuu tapaamaan pelin yhteydessä tai ylipäätään jäältä, on melkein vaikea uskoa, että kyseessä todellakin on vasta 20-vuotias nuorukainen, joka on oman joukkueensa narri. Tunnetaan hyvin maltillisena pelaajana, joka harvemmin iskee hanskat jäähän ja ryhtyy tappelemaan. Yleensä se, joka rauhoittelee muita ja ohjaa tarvittaessa joukkuetoveria sivummalle turhan tappelun välttämiseksi. Taitava lukemaan pelinkulkua ja kykenee katsomaan kokonaiskuvaa pelkkien pienten yksityiskohtien sijasta. Todella ahkera ja tunnollinen. Jos lupaa tehdä jotain, niin pitää ihan taatusti lupauksensa.

Ystävänä ehdottoman lojaali. On ihan aina ystäviensä ja rakkaimpiensa puolella, mutta uskaltaa sanoa myös jos joku on oikeasti ryssimässä omia asioitaan. Mielipiteissään hyvin suorasanainen, eikä todellakaan piilottele niitä, vaan pyrkii puhumaan aina suoraan. Ei siksi, että olisi jotenkin erityisen suoraselkäinen - vaikka on toki sitäkin -, vaan lähinnä siksi että on oikeasti todella, todella huono valehtelemaan. Turha edes yrittää, kun jää kuitenkin valheesta kiinni. Ei siis omaa minkäänlaisia näyttelijän lahjoja, vaikka osaakin esiintyä kameran edessä ihan järkevän oloisena ja asiallisesti - enemmän tai vähemmän. Mitä taas kauniimman sukupuolen edustajiin tulee, niin ihan mahdoton flirtti. Ei aina edes tarkoita flirttailla millään suuremmalla agendalla, mutta niin vain puheeseen livahtaa vihjaileva sävy. Ei ole millään tavoin imelä ja päällekäyvä, vaan enemmänkin pikkupoikamaisen vilkas. Ehdottomasti aina herrasmies, joka tietää kyllä missä raja menee. Ei ole koskaan seurustellut, vaikka tyttöjen on pyörinyt menossa mukana. Olisi kyllä varmaan ihan poikaystäväainesta, sillä varsinainen sängystä sänkyyn hyppiminen ei kiinnosta. Pyörittelee enemmänkin yhtä tyttöä aikansa ja jatkaa matkaansa sitten eteenpäin, mutta harvemmin säätää useamman tytön kanssa kerrallaan. Enemmänkin ei vain osaa asettua vielä oikein aloilleen, kun nähtävää ja koettavaa riittää ihan tarpeeksi muutenkin.

∙ Tuntee Leo Coten lapsuudestaan saakka, sillä Leo tuppasi toimimaan kerran jos toisenkin lapsenvahtina Bellin perheen nuorimmaiselle taskurahan toivossa. Eli toisin sanottuna pelasi playstationia ja jätti Nolanin selviytymään omillaan. Jonkin asteinen esikuva kuitenkin.

∙ Tunnettu tavattoman maltillisena pelaajana, mutta jostain syystä pudottaa hanskat ihan aina kohdatessaan Capitalsien Noah Perkinsin. Sama meno jatkunut ensimmäisestä kohtaamisesta saakka AHL:ssa.

∙ Ei voi sietää Billoneita veljensä, Samuelin, kanssa. Kiitos Samuelin ja Jackson Billonin yhteisen kohtaamisen veljen AHL-aikoina. Erimielisyydet Hershey Bearsin centerin tekemästä taklauksesta saivat tunteet käymään vähän turhankin kuumina ja johtivat lopulta käsirysyyn. Yhdessä tuumin on siitä saakka kannettu kaunaa Billoneita kohtaan, joskin tunne on täysin molemminpuolinen. Kukaan ei voi väittää, että Billonit pitäisivät erityisesti Bellin pojistakaan.

∙ Teki 3 vuoden sopimuksen 1.8 miljoonasta dollarista Dallas Starsien kanssa vuonna 2016. Sopimus päättyy vuonna 2019, eikä jatkosta ole vielä tietoa.

∙ Kohtalaisen laiska päivittämään sosiaalista mediaa, mutta roikkuu kyllä jatkuvasti instagramissa ja twitterissä selaamassa muiden tilejä.



FACE CLAIM Brayden Point- OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA FROM NEW YORK WITH LOVE RPG