REMY FLEMMING

REMY AMANDA TAYLOR FLEMMING, REMY - 7-21-1985 (31 YO) @ NEW YORK CITY, NY, USA - WOMAN, STRAIGHT, SINGLE
Her Parents are still living in NYC - left her former fiancé in Washington D.C. with a restraining order
general surgeon, WORKS AT Bellevue Hospital Center - Lives at 218 Park avenue, MANHATTAN



Remy syntyi varsin tavalliseen perheeseen. Poliisina työskentelevä Kelsey tapasi jo high schoolissa vaimonsa Alicen, joka jatko-opintojensa myötä päätyi sairaanhoitajaksi. Pienen tyttärensä pariskunta sai jo parikymppisinä, sillä olivathan he astelleet avioliiton satamaan jo 18-vuotiaina. Lapsi ikään kuin kuului pakettiin, joten esikoisen kanssa ei aikailtu turhaan. Työkiireet kuitenkin veivät nuorta paria siinä määrin, että pikkusiskoja tai -veljiä ei ehtinyt siunaantumaan Remylle – kieltämättä tyttö ei pannut pahakseen saadessaan vanhempiensa jakamattoman huomion pelkästään itselleen. Niinpä, kuin vahingossa, Remy jäi vanhempiensa ainokaiseksi. Varsinaisesti vauvahaaveita ainakaan Alice ei koskaan haudannut, mutta aika uudelle pienokaiselle ei vain tuntunut koskaan olevan sopiva. Oli sanomattakin selvää, että Flemmingeillä kuri oli melkoinen. Kelsey eteni urallaan rikosetsiväksi saakka ja myöhemmin mies siirtyi FBI:n palvelukseen. Kurinalainen asenne ja armoton työmotivaatio olivat juuri ne piirteet miehessä, jotka tekivät hänestä arvostetun ja pidetyn työtoverin niin NYPD:n kuin FBI:n leivissä. Mies pyrki myös siirtämään tyttärelleen samanlaiset arvot. Nykyään kun tarkastelee Remyn määrätietoista ja periksiantamatonta otetta työhönsä ei voi kuin todeta niiden piirteiden periytyneen juurikin nimenomaan Kelsey-isältä.

Ennen lääketieteellistä ja kirurgin uraa Remy oli herttainen tyttölapsi, joka kyllä toisinaan aiheutti ennenaikaisia harmaita hiuksia vanhemmilleen tempauksillaan. Kepposet ja välillä uhkarohkeatkin temput ovat jääneet vanhemmille niin elävästi mieleen, että niistä puhutaan edelleen sukujuhlissa – Remyn harmiksi. Remy muistaa lapsuutensa kuitenkin varsin onnellisena aikana ja puhuu siitä aina lämmöllä. Hän ei muista vanhempiensa tapelleen koskaan. Ei edes niinä päivinä, kun kaikki vain yksinkertaisesti tuntui menevän pieleen oikein urakalla. Eikä Remy koskaan jäänyt yksin kotiin, vaikka Kelseyn ja Alicen työvuorot olivatkin mitä sattuu. Vanhemmat pyrkivät aina järjestämään työnsä niin, että edes toinen heistä oli kotona tytön kanssa. Kotona odotti aina valmiina välipalaa koulun jälkeen, apua kotitehtävien kanssa sekä tuttua ja turvallista seuraa. Mitä vanhemmaksi Remy kuitenkin kasvoi, sitä vähemmän aikaa kotona tuli kuitenkin vietettyä. Kelsey eikä Alice pidätellyt tyttöään, vaan kannustivat tätä olemaan itsenäinen. Silti kotiintuloajat olivat juuri, eikä melkein, minuutilleen tarkkoja. Niistä ei joustettu edes perustellullakaan syyllä, vaan rangaistukseksi napsahti oitis kahden viikon kotiaresti. Teini-iässä Alice ja Kelsey määrittelivät hyvin yksityiskohtaisesti sen, mitä heidän kattonsa alla tapahtui; poikaystävät eivät jääneet yökylään, Remyn huoneen ovi pysyi aina auki ja Kelsey-isän kolmannen asteen kuulustelu oli pakollinen jokaiselle nuorelle miehelle, joka Flemmingeillä tuli käymään. Remy piti vanhempiensa käytöstä äärimmäisen nöyryyttävänä, mutta ei kyseenalaistanut sitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Uravalinta on aina ollut Remylle enemmänkin itsestäänselvyys. Ei, kukaan ei painostanut häntä siihen. Remyllä on aina vain ollut äidiltään peritty hyvin vahva hoitamisvietti ja lukeminen – no, se ei ole koskaan ollut erityisen vastenmielistä hänelle. Ivy Leaguen hienoja kouluja Remy ei koskaan käynyt, vaan suoritti opintonsa New Yorkissa valtion yliopistossa. Kenties taustalla oli myöskin se syy, ettei nuori naisen alku uskaltanut yksinkertaisesti jättää lapsuudenkotiaan vielä taakseen. Remy ei ollut viettänyt vielä aikuisuuden kynnykselläkään juurikaan aikaa erossa vanhemmistaan, joten tavallaan hän oli edelleen hyvinkin kiinni isässään ja äidissään. Harjoittelupaikkaa Remy ei kuitenkaan saanut Isosta Omenasta, vaan se löytyi sen sijaan Yhdysvaltojen pääkaupungista, Washington D.C:stä. George Washington University Hospital tarjosi naiselle paikan kirurgian erikoistumisohjelmassaan empimättä. Hieman epävarmana ja pelokkaana Remy kuitenkin tarttui tilaisuuteen. Oli hän tietysti innoissaankin, mutta koska uuteen kaupunkiin muuttaminen oli kuin hyppy tuntemattomaan tuntui se aluksi hyvinkin pelottavalta. Alice ja Kelsey kuitenkin vakuuttelivat tyttärelleen kaiken sujuvan hyvin. He auttoivat Remya etsimään asunnon uudesta kotikaupungistaan ja olivat muutenkin tukena, kun Remy teki lähtöä New Yorkista.

Ensimmäinen puoli vuotta D.C:ssä sujui sellaisessa pyörityksessä, että Remy hädin tuskin muistaa mitään. Elämä asettui kuitenkin uomiinsa. Vanhempiinsa nainen oli yhteydessä lähes tulkoon päivittäin ja vieraili mahdollisuuksiensa mukaan New Yorkissa. Toinen vuosi George Washington University Hospitalissa starttasi huomattavasti helpommin kuin ensimmäinen. Remy koki todellakin olevansa unelma-ammatissaan. Vastaavat kirurgit povasivat hänelle varsin lupaavaa uraa yleiskirurgina, mikä toki kohensi nuoren naisen itsetuntoa valtavasti. Onnistumiset eivät kuitenkaan jääneet pelkästään työrintamalle, sillä samoihin aikoihin Remy tapasi Mark Lloydin. Komea, charmikas ja Remya 15 vuotta vanhempi mies työskenteli FBI:n rikollisjärjestöihin perehtyneen tiimin johtajana. Kaksikko tapasi paikallisessa kapakassa, jonne Remy oli tullut juhlistamaan työtoverinsa syntymäpäivää muutaman muun kanssa. Kukin tarjosi vuorollaan päivänsankarille juotavaa ja lopulta oli Remyn vuoro pitää huoli juomatarjoilusta. Baaritiskillä oli kuitenkin ruuhkaa, joten nainen joutui odottamaan omaa vuoroaan hyvän tovin. Siinä sivussa viereisellä baarijakkaralla istunut mies puhkesi yllättäen puhumaan. Remya nauratti miehen hieman kömpelöt iskulauseet, mutta kenties juuri siksi hän suostui antamaan numeronsa. Juomat saatuaan nainen palasi takaisin pöytään ja ei uskonut kuulevansa baaritiskillä kohtaamastaan miehestä enää mitään sen illan jälkeen. Toisin kävi. Seuraavana päivänä Remya odotti kollegoiden kateudeksi sairaalan taukotilassa 100 tulipunaista ruusua, upea chanelin musta kotelomekko ja kutsu illalliselle erääseen kaupungin hienoimpaan ravintolaan. Miehen ele oli kovin teatraalinen ja mahtipontinen, mikä sai naisen hälytyskellot jostain syystä soimaan. Remy kuitenkin hiljensi varoittavan äänen mielessään ja vastasi kutsuun imarreltuna. Mark ei säästellyt kuluissa, vaan kustansi kalliin illallisen seuralaiselleen mielellään. Ensimmäisten treffien aikana Remylle selvisi, että Mark oli osa tunnettua ja arvostettuakin politiikkoperhettä. Niin miehen isä kuin äitikin vaikuttivat parlamentissa, mutta myös sitä edeltäneet polvet suvun molemminpuolin olivat olleet osa politiikkaa jo hyvän tovin. Lloydien perheessä ei rahasta ollut pulaa, pikemminkin sitä tuntui olevan liikaakin. Tai ainakin siitä päätellen, että perheen jäsenet tuhlasivat rahojaan toinen toistaan älyttömämpiin kohteisiin.



Remyn ja Markin ensimmäiset treffit eivät suinkaan jääneet viimeisiksi, vaan Mark vei itseään melkein puolta nuoremman naisen uudestaan ulos. Remy yritti kyllä vastustella vetoamalla työhönsä ja hulluuden partaalle ajaviin työaikoihinsa, sillä nainen ei yksinkertaisesti vain kyennyt karistamaan tunnetta siitä, että jokin oli pahasti pielessä Markin suhteen. Mark ei kuitenkaan ollut tottunut saamaan kieltävää vastausta. Varsin sanavalmiilla miehellä ja ennen kaikkea taitavalla puhujalla ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun hän oli jo kääntänyt Remyn pään. Yhdet treffit vielä ja sitten se olisi siinä – niin Remy lupasi itselleen. Lupauksissa on kuitenkin se huono puoli, että toisinaan niistä ei vain kykene pitämään kiinni. Vannottuaan kerta toisensa jälkeen päättävänsä suhteensa Markiin, nainen kuitenkin löysi itsensä miehen seurasta. Lopulta Remy vain kuittaisi huolensa sillä, että hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut vakavassa parisuhteessa. Kenties häntä vain pelotti kuten silloin, kun hän oli jättänyt New Yorkin taakseen ja muuttanut D.C:hin. Toki hänellä oli ollut muutama pidempi seurustelusuhde takana, mutta aikuista, vakavaa parisuhdetta, johon sitouduttiin todella, hänellä ei ollut siihen menessä ainoatakaan.

Kaksikon suhde kehittyi hitaasti, mutta varmasti. He tutustuivat toisiinsa ja pikkuhiljaa Remy oppi luottamaan mieheen. Hänellä oli ollut aina mukavaa Markin seurassa, mutta luottamuksen myötä suhde syveni. Remy vietti yönsä ja vapaa-aikansa pääsääntöisesti Markin hulppeassa kattohuoneistossa, jonka miehen vanhemmat olivat kustantaneet. Mark puolestaan hemmotteli parhaan kykynsä mukaan nuorikkoaan. Mies jopa luovutti luottokorttinsa Remyn haltuun, sikäli mikäli nainen halusi tehdä ostoksia hänen piikkiinsä. Seurapiirijuhlissa Remystä tuli nopeasti tuttu näky Markin käsipuolessa. Näennäisesti kaikki oli hyvin. Juorulehtien sivuilla kohistiin jo mahdollisista häistä ennen kuin Mark ja Remy olivat asiasta keskenään puhuneet. Parin ongelmana oli kuitenkin heti jo alkutaipaleelta miehen melkoinen omistushaluisuus ja sen myötä voimakas mustasukkaisuus. Luonnollisestikin Mark piti raivoisat mustasukkaisuuskohtaukset tarkasti kulisseissa. Viipyilevä katse tai sädehtivä hymy tuntemattomalle miehelle Remyltä saattoivat suistaa Markin raiteiltaan. Mikäli naisen miespuolinen kollega erehtyi edes vahingossa hipaisemaan Remya Markin nähden, oli soppa valmis! Pitääkseen Markin tyytyväisenä Remy pyrki välttämään tilanteita, jotka mies olisi voinut käsittää väärin. Hän tarkkaili jokaista sanaansa, elettä, hymyään ja pienintäkin vivahdetta äänessään voidakseen olla varma siitä, ettei Markilla ollut mitään syytä huoleen. Toisinaan nainen oli valmis heittämään hyvästit Markille, mutta hiljalleen rakkaudeksi kääntyneet tunteet estivät häntä lähtemästä. Sitä paitsi Markin mustasukkaisuuskohtaukset eivät toistuneet todellakaan kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa, vaan ne olivat enemmänkin satunnaisia. Oli aikoja, jolloin heillä meni pitkään hyvin, mutta joskus Mark tuntui saavan vettä myllyynsä tuon tuostakin. Julkisuudessa mies esiintyi mielellään rakastavana ja lempeänä miesystävänä, joka piteli Remya kuin kukkaa kämmenellään.

Remyn 30-vuotissyntymäpäivät saivat unohtumattoman alun, kun Mark kosi ystävien ja perheen läsnäollessa naista. Hämmentyneen ja yllättyneen sekaisin tuntein nainen vastasi kosintaan myöntävästi. Liki pitäen 100 000 dollarin arvoinen kihlasormus oli salvata Remyn hengen, kun hän näki sen ensimmäisen kerran. Kaikesta huolimatta hän vannotti Markin lupaamaan, etteivät he pitäisi kiirettä häiden järjestämisen kanssa. Omien työkiireidensä kanssa painiva mies oli samoilla linjoilla naisen kanssa. Joten niinpä häitä suunniteltiin vasta 2-3 vuoden päähän. Remy oli hyvillään. Ensimmäistä kertaa hän todella tunsi olonsa hyväksi Markin kanssa. Tai oli hän tuntenut niin jo aikaisemminkin, mutta kihlauksen myötä kaikki tuntui varmemmalta ja tasapainoisemmalta. Kenties heidän oli vain pitänyt löytää se kultainen keskitie. Vuotta myöhemmin kaikki kuitenkin muuttui.

Remy alkoi yllättäen kärsiä pahoinvoinnista ja hänen selkäänsä särki jatkuvasti. Väsymys tuntui painavan, vaikka nainen piti huolen siitä, että sai tarpeeksi unta. Ensin Remy ajatteli oireiden olevan seurausta stressistä, joka hänen työssään oli koko ajan läsnä. Viime aikoina työvuorot olivat kuitenkin olleet kaoottisia ja niin hektisiä, että hyvä jos henkeä ehti vetämään potilaiden välillä. Pari viikkoa oireiden alkamisen jälkeen Remy sai kuitenkin jotain positiivista. Nimittäin raskaustestin tuloksen. Poissulkeakseen raskauden – vaikka nainen ei uskonutkaan sen olevan mahdollista – hän teki kotitestin ennen töihin lähtöä. Sen näytölle ilmestynyt hymynaama tuntui pilkkaavan Remya, eikä nainen pakokauhunsa keskellä tiennyt muuta, kuin sen ettei hän olisi valmis äidiksi vielä. Kauhuissaan nainen piti salaisuuden viikon ajan itsellään, kunnes hän lopulta erehtyi kertomaan siitä myös Markille. Miehen reaktio oli aivan jotain muuta, mihin Remy oli varautunut. Mark oli todella innoissaan ja suorastaan riemuitsi isäksi tulemisesta. Kun Remy paljasti, ettei halunnut pitää lasta, raivostui Mark silmittömästi. Koskaan aikaisemmin Mark ei ollut käynyt naiseen käsiksi, mutta nyt jokin sai miehen läimäisemään Remya suoraan kasvoihin.

Remy ei varmasti koskaan unohda miten hänen poskeaan kivisti Markin sivalluksen jäljiltä. Itkuisena ja järkyttyneenä nainen pakeni miehen asunnolta. Remy tiesi itsekin, että Mark oli ylittänyt rajan, jolta ei ollut enää paluuta. Nainen ei todellakaan aikonut uhriutua ja jäädä suhteeseen, jossa väkivallan uhka olisi jatkuvasti läsnä. Markin anteeksipyynnöt eivät auttaneet mitään, kun Remy muutamaa päivää myöhemmin ilmoitti miehelle heidän suhteensa olevan ohitse. Nainen piti päänsä raskautensa suhteen ja teetti raskaudenkeskeytyksen siitäkin huolimatta, että Mark vastusti sitä. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kunnes Mark kuuli abortista kierto teitse. Mies lähetteli sairaalalle lukemattomia kukkakimppuja, joiden yhteyteen hän liitti aina kortin, jossa mies vannoi rakkauttaan hänelle. Kerta toisensa jälkeen mies ilmestyi myös sairaalalle päästäkseen puhumaan Remyn kanssa, mutta nainen pyysi aina vartijoita poistamaan miehen. Häirintä oli jatkuvaa, mutta Remy ei halunnut tehdä silti rikosilmoitusta vaikka moni häntä neuvoikin niin toimimaan - mukaan lukien naisen omat vanhemmat. Nainen ei ehkä halunnut olla missään tekemisissä entisen sulhasensa kanssa, mutta hän ei myöskään halunnut aiheuttaa Markille ongelmia. Hän uskoi, että Mark kyllästyisi jossain vaiheessa. Miten väärässä hän olikaan! Eräänä iltana Remy palasi pitkän työpäivän jälkeen sairaalalta kotiin. Häntä odotti kynttilöillä valaistu asunto. Lattioille oli levitelty ruusunterälehtiä. Olohuoneen seinälle oli kirjoitettu ”Murhaaja” punaisella maalilla ja sohvalle oli levitetty raskaudenkeskeytykseen viittaavia kuvia. Vanhempiensa painostamana Remy teki lopulta rikosilmoituksen Markista. Lähestymiskiellon saaminen kunnioitetulle FBI-agentille ei ollut niin sanotusti pala kakkua, vaan se vaati pienoisen taistelun, myötämielisen tuomarin ja taitavan asianajajan. Mark määrättiin pysyttelemään 500 metrin päässä Remystä. Lisäksi mies ei saanut lähestyä naisen työpaikkaa, eikä kotia. Varmuuden vuoksi Remy halusi päästä pois kaupungista. Hän halusi vain palata takaisin New Yorkiin, sillä hänellä oli vahva tunne siitä, ettei Mark aikonut ikuisesti noudattaa lähestymiskieltoa. Hän tiesi miehen olevan suunniltaan raivosta oikeuden päätöksen jälkeen, eikä Remy todellakaan halunnut tietää millaista kostoa mies hautoi. Niinpä nainen järjesti itselleen työpaikan Bellevue Hospital Centeristä.

Tammikuussa 2017 Remy palasi takaisin New Yorkiin. Hän oli sydänjuuriaan myöden helpottunut ja koki olevansa vihdoin turvassa. Asuttuaan kuukauden päivät vanhempiensa hoteissa, sai Remy vihdoin hankittua asunnon Park Avenuelta. Pieni asunto muodostui nopeasti naisen turvasatamaksi, jonne Remy ei päästä ketään. Koskaanhan ei voi olla turhan varovainen, eikä Remy aio ottaa riskiä sen suhteen, että Mark löytäisi hänet. Nainen ei ole antanut edes sairaalalle osoitettaan, vaan tiedoista löytyy ainoastaan hänen vanhempiensa kotiosoite. Numeronsa Remy vaihtoi muuton yhteydessä salaiseksi. Kelsey-isän asentamat kolme turvalukkoa ovessa pitävät myös huolen siitä, ettei naisen asuntoon tunkeudu kukaan ihan hetkessä. Tapahtunut on luonnollisestikin jättänyt jälkensä naiseen. Hän pitää nykyään tutummatkin ihmiset käsivarren mitan päässä henkisellä tasolla. Uusiin tuttavuuksiin hän suhtautuu varauksella ja kieltämättä nainen on muutenkin koko ajan varpaillaan. Kenties hän jonain päivänä kykenee taas luottamaan siihen, että Mark on jäänyt pysyvästi menneisyyden haamuksi, mutta ainakaan vielä nainen ei uskalla henkäistä helpotuksesta.



Remy on varsin näyttävä nainen. Pituutta naiselle on kertynyt vuosien mittaan 170 senttiä. Hän on hoikka, mutta jäntevä ja urheilullinenkin ruumiinrakenteeltaan – kiitos säännöllisen urheilun. Jooga, potkunyrkkeily, juokseminen ja kuntosaliharjoittelu auttavat Remya nollaamaan ajatuksen pitkän työpäivän päätteeksi. Voisihan vapaa-ajan huonomminkin käyttää. Naisen kasvot ovat varsin teräväpiirteiset. Parhaiten erottuvat leuka ja korkeat poskipäät, mutta myös naisen suuret siniharmaat silmät jäävät mieleen. Naisen hiukset ovat luonnostaan pellavaisen vaaleat ja yltävät pisimmillään hieman solisluiden ylitse. Remy pitää hiuksiaan mielellään avoinna, mutta ei ole toki kovin tavatontakaan nähdä naista sitomassa hiuksiaan hätäiselle nutturalle tai ponihännälle. Mitään yhtä tiettyä pukeutumistyyliä Remyllä ei ole koskaan ollut. Hän suosii klassista ja eleganttia, mutta pitkälti naisen pukeutumisen määrää tilaisuus ja sen hetkinen mieliala. Sairaalalle Remy kiitää usein farkuissa, neuletakissa ja nahkatakissa tennarit jalassaan, mutta muodollisempiin tilaisuuksiin Remy pukeutuu kyllä aina tyylikkäästi ja naisellisesti. Värimaailma on kuitenkin kaikesta huolimatta aina hyvinkin hillitty. Neonsävyiset vaatteet tai asusteet eivät ole oikein koskaan iskeneet. Meikkinsäkin Remy pitää varsin maltillisena ja luonnollisena. Yksinkertainen on kaunista – tuntuu olevan naisen motto meikkaamisen, pukeutumisen ja kampauksien suhteen. Remy hemmottelee itseään parisen kertaa kuukaudessa kasvohoidoilla ja hieronnoilla, mutta muuten omaa turhamaisuuttaan nainen ei korosta. Nainen rakastaa yli kaiken roskaruokaa. Pizzat, burgerit ja hot dogit – ei ole mitään parempaa maailmassa. Oikeasti. Suklaiset leivonnaiset ja kakut ovat Remyn toinen heikkous. Pääsääntöisesti Remy syö terveellisesti – no, niin terveellisesti kuin kirurgin nyt on hullun aikataulunsa kanssa mahdollista syödä – mutta toisinaan hänkin sortuu mässäilyyn, kuten kuka tahansa muukiin tavallinen kuolevainen. Nainen puhuu äidinkielenään luonnollisestikin englantia, mutta taitaa myös jonkin verran espanjaa. Kokeillut polttamista joskus parikymppisenä, mutta jätti tavan varsin nopeasti. Alkoholi maistuu vaihtelevasti. Toisinaan yhdessä lasillisessakin on jo tarpeeksi ja välillä Remy joisi raavaimmankin miehen pöydän alle. New Yorkiin palaamisen jälkeen kantaa mukanaan aina pääsääntöisesti laukkuunsa piilotettua Beretta 92 FS Fusionia – ihan vain varmuuden vuoksi. Ei tatuointeja, eikä lävistyksiä. Vihaa äänekkäitä ja huomionhakuisia ihmisiä, tequilaa (ihan liikaa huonoja muistoja), pinkkiä värinä, kissoja ja suru-uutisten kertomista. Pitää puolestaan haastavista leikkauksista, urheilusta (jääkiekko, amerikkalainen jalkapallo, baseball – kaikki menee), lapsista, ruusuista ja mansikoista. New York Yankeesin uskollinen fani jo pikkutytöstä lähtien. Ehtii kuitenkin vain harvoin otteluihin töidensä takia.

Remy vaikuttaa hyvin hallitulta ja hillityltä ulkopuolisten silmään ainakin noin töissä ollessaan. Todellisuudessa hän on kuitenkin vapaa-ajallaan nauravainen, elämäniloinen ja hyvinkin huumorintajuinen persoona. Tuhansien ilmeiden nainen. Varsinkin tutut tietävät, että Remy tuo itseään esiin elehtien ja ilmeillen. Toisinaan naisen eleet ovat melko koomisiakin ja liioiteltuja, mutta kenties se onkin naisen herttaisuuden salaisuus. Remystä huokuu edelleen tyttömäistä herttaisuutta, vaikka ikää mittarissa on jo yli kolmenkymmenen. Tavallaan hän on hyvin naiivi, vaikka työssään näkeekin ajoittain käsittämätöntä julmuutta ja raakuutta. Nainen haluaa kuitenkin uskoa kaikista hyvää. Siksi hänellä kestikin niin kauan tajuta Markin todellinen luonto. Varoitusmerkit olivat läsnä jo alusta alkaen, mutta Remy halusi silti antaa miehelle mahdollisuuden. Hän haluaa kerta toisensa jälkeen uskoa lapsenomaisesti siihen, että kaikki ovat pohjimiltaan hyviä – teoistaan ja sanoistaan huolimatta. Remy ei kykene tuomitsemaan ketään, vaikka haluaisikin. Hän potee herkästi huonoa omatuntoa ilkeistä sanoistaan ja teoistaan. Siksi Remy on pyytämässä anteeksi varsin nopeasti riidan jälkeen. Naisen kanssa riidat kärjistyvät kuitenkin helposti huutamiseksi ja siihen, että kyyneleet valuvat pitkin naisen poskia. Ei, Remy ei varsinaisesti itke toisen osapuolen loukkauksien tähden, vaan puhtaasti siitä syystä, että häntä ärsyttää suunnattomasti. Kun naisen kiukku ylittää tietyn kynneksen, avautuvat henkiset padot. Remy ei ole näihinkään päiviin mennessä oppinut hillitsemään melko tulistakin temperamenttiaan, kun joku onnistuu suututtamaan hänet. Siitä syystä nainen sanoo suuttuneena helposti kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Sanoissaan Remy osaa olla melkoisen häijy niin halutessaan. Kenties kaikeksi onneksi Remyn suututtamiseen vaaditaan hieman enemmän kuin väärä sana väärässä paikassa. Parhaiten saat naisen suistettua suunniltaan aliarvioimalla, kyseenalaistamalla tai holhoamalla häntä. Remy on kasvatettu hyvin itsenäiseksi, eikä hän todellakaan kaipaa ketään sitomaan kengännauhojaan – sen hän osaa itsekin tehdä. Häntä on aina kannustettu luottamaan omiin taitoihin ja periaatteisiin, minkä vuoksi nainen ei voi sietää niitä, jotka epäilevät häntä. Naisella on itsellään suuri luotto kykyihinsä kaikessa mitä hän tekee, eikä itseluottamuksessa muutenkaan erityisesti mitään vikaa ole. Ei pidä käsittää kuitenkaan väärin. Remy ei todellakaan ole ylimielinen, eikä koppava. Uusien asioiden edessä hän on kyllä hyvinkin nöyrä ja valmis oppimaan, mutta silti hän luottaa itseensä. Kuinka muuten voi koskaan onnistua missään, jos joka kerta vain epäilee itse itseään? Niinpä. Remyn itsevarmuus on kuitenkin ollut koetuksella Markin ansiosta. Sen saamat säröt näkyvät ajoittain naisen käytöksessä ja olemuksessa. Hän ei halua puhua entisestä sulhasestaan, sillä se saa hänen olonsa äärimmäise epämukavaksi. Tuntuu nöyryyttävältä myöntää, että on antanut suhteen toiselle osapuolelle mahdollisuuden kohdella niin huonosti. Oikeastihan Remyllä ei ole mitään hävettävää, mutta silti salaa mielessään hän hieman syyttää itseään tilanteesta ja siitä, että se äityi niin pahaksi. Ehkä hän olisi voinut tehdä jotain toisin. Tai kenties hänen olisi pitänyt havaita varoitusmerkit jo heti alussa.

D.C:n tapahtumien myötä Remy on kasvattanut ympärilleen vahvan suojamuurin. Ennen häneen tutustuminen oli helppoa, sillä nainen tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja nautti uusien ystävyyssuhteiden solmimisesta. Nykyään Remy miettii kahdesti kenet päästää lähelleen ja kenet ei. Remyn luottamus on hankala ansaita, mutta jos onnistut sen voittamaan puolellesi, voit olla varma, ettei Remy koskaan petä sinua – ellet tietysti anna siihen syytä. Ystävänä hän on kuitenkin ehdottoman lojaali ja rehellinen. Toisinaan jopa liiankin rehellinen. Remy ei viitsi kaunistella asioita edes silloin, kun se ehkä säästäisi toisen osapuolen mielipahalta. Mitä sitä valehtelemaan, sillä loppujen lopuksi totuus on kaikkein paras vaihtoehto. Ainakin se antaa mahdollisuuden tehdä päätöksiä faktojen pohjalta. Useat riidat nainen on käynyt raadollisen rehellisyytensä vuoksi, mutta hän ei silti koe tehneensä mitään väärää. Nainen kun on sitä mieltä, että hyvälle ystävälle voi aina kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Eihän potilaisiinkaan valeta toivoa, jota ei ole olemassakaan. Kuuntelijana Remy ei ole kummoinenkaan, sillä nainen tuo mielellään esiin mielipiteensä. Lohduttajana Remy on kuitenkin vertaansa vailla. Hän osaa olla läsnä myös vaikeissa tilanteissa. Nainen tuntuu myös luonnostaan tietävän milloin halaus on paikallaan ja milloin toinen kaipaa vain jonkun istumaan vierellään hiljaa, mitään sanomatta. Rakkaimistaan Remy välittää koko sydämellään. Aika harva tietää, kuinka lämmin ja rakastava persoona nainen todella on. Hän ei ole ehkä koko ajan todistelemassa tunteitaan, mutta kyllä hän teoillaan tuo ne sitäkin paremmin ilmi. Kanakeittoa flunssan kourissa taistelevalle ystävälle, kukkakimppu syntymäpäiväsankarille ja levyllinen suklaata äitikullalle aina, kun Remy vanhemmillaan vierailee. Remy on valmis tekemään melkein mitä vain läheistensä tähden. Vahvan hoivaviettinsä ansiosta Remylle on myös tärkeää pitää läheisistään huolta. Mikäli siis kaipaat huolenpitoa, Remy on taatusti paikalla tukenasi.

Remyn huumorintaju on melko mustaa, sarkastista ja ajoittain varsin kaksimielistä. Nainen osaa olla hyvinkin härski ja hän saattaa yllättää sinut vitsillä, jota et olisi koskaan uskonut kuulevasi hänen suustaan. Nainen ei hätkähdä sen suuremmasta kuin pienemmästäkään. Rautaiset hermot ovat ehdoton valttikortti, kun miettii Remyn ammattivalintaa. Kiperänkään tilanteen tullen hän ei mene paniikkiin, vaan kykenee toimimaan oikeastaan entistäkin paremmin paineen alaisena. Leikkaussalissa yllätyksiä sattuu tulemaan vastaan silloin tällöin, joten ei ole ihmekään, että Remy valitaan usein mukaan vaativampiin leikkauksiin. Remy on aina ihastunut ja rakastunut hyvin nopeasti. Ihan kenen tahansa matkaan hän ei lähde, mutta mahtipontiset eleet kyllä vakuuttavat naisen helposti. Pelkästään lahjoilla ja ruusukimpuilla Remyn sydämeen ei kuitenkaan ole asiaa. Vaikka naisen tunteet kehittyvät ehkä nopeasti, ei hän ryhdy parisuhteeseen ihan tuosta vain. Remy etenee mielellään hitaasti. Ensimmäisillä treffeillä on aivan turha odottaa naiselta edes hyvän yön suudelmaa. Yhden illan juttuihin Remy ei kuitenkaan haksahda missään tilanteessa. Ne eivät vain ole häntä varten. Viimeisimmän parisuhteensa johdosta Remy ei tällä hetkellä varsinaisesti hae mitään. Hän keskittyy mieluummin uransa edistämiseen. Henkisellä tasolla Remy on edelleen hyvin rikkinäinen, eikä niitä haavoja paranneta ihan hetkessä.

FACE CLAIM KARLIE KLOSS - OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA FROM NEW YORK WITH LOVE RPG