|
Brandon Young
Brandon Maxwell Young - Brandon, Young, Chief - Born march 15th 1982 (37 YO) @ Houston, TX, USA
Straight, married to Amanda Taylor & proud father to their son, Leon (-13) - they married quite hastily when Amanda got pregnant
his family includes also father, Mike, and mother, Ann, and two brothers, Trevor + Christian - they live in Houston
Texas governor's bodyguard - Former senior Chief Special Warfare Operator @ Navy SEAL Team Six - retired from SEALS in 2017
He didn't really want leave his unit and men, but he wanted to be with his family too - so there wasn't much of choice
Lives in Austin, Texas, with his wife and son - He would like to take a dog, but doesn't know who would take care for it
A single book of matches gonna burn what's standing in the way
Brandon syntyi niin perinteiseen amerikkalaiseen perheeseen kuin suinkin saattoi; liikemies-isä hoiti bisneksiään päivisin ja äiti oli täydellinen kodinhengetär, joka piti huolen kodista, teki aviomiehelleen ruokaa ja katsoi läpisormien kaikki sen liikematkojen syrjähypyt. Koko komeuden kruunasi kolme potreaa poikaa, joista vanhin, Brandon, oli ainoa, joka päätti omistaa elämänsä maansa palvelemiseen. Pikkuveljet, Trevor ja Christian, päätyivät aivan muille aloille; Trevor löysi uransa tiedottajana ja Christian kutsumuksensa näyttelijänä. Mitään isoja elokuvia perheen kuopus ei ole onnistunut tekemään, mutta kai sen nimikirjoituksella silti jotain arvoa on - ei sillä, että Brandon siitä erityisesti välittäisi. Youngin perheen arki oli kuitenkin siloitellun täydellistä. Naapurit huokailivat kuinka herra oli niin kohtelias ja miellyttävä, rouva niin kaunis ja lapset niin hyvätapaisia. Ja jos totta puhutaan, sitä se pitkälti olikin. Jos vanhemmilla jotain ongelmia keskenään olikin, eivät ne ainakaan vuotaneet lapsien nähtäville. Brandon ei ole koskaan ajatellut lapsuuttaan minään muuna kuin onnellisena. Hän koki olevansa rakastettu ja toivottu lapsi. Äiti on edelleenkin se kaikista tärkein ja läheisin koko perheestä. Se jaksaa aina varmistella, että kaikki on hyvin, ja kauhistelee miten poikaraukka on taas laihtunut (vaikka ei oikeasti ole, mutta kyllähän te äidit tiedätte). Brittivaimon hyväksyminen oli kuitenkin erityisesti äidille aluksi vaikeaa, varsinkin kun Amanda ei ole koskaan ollut mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaan enemmänkin piinkova uraohjus, mutta nykyään sekin luetaan osaksi Youngien perhettä. Kenties syynä oli sekin, että esikoispojan avioituminen tuli melkoisena yllätyksenä kaikille, sillä kukaan kotijoukoissa ei edes tiennyt Brandonin tapailevan ketään vakavasti.
Kuten veljensäkin, ei Brandon tuottanut pettymystä vanhemmilleen koulumenestyksen suhteen. Kotiin kanneltiin pääasiassa hyviä ja kiitettäviä arvosanoja, pelattiin baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa. Isän kanssa käytiin katsomassa MLB:n ja NFL:n pelejä, kun taas äitiä autettiin kotitaloustöissä. Youngien perhe oli kaikin puolin ihanneperhe, jossa varttumista kuka tahansa olisi pitänyt melkoisena lottovoittona. Toki mikään ei ollut täydellistä; veljien kanssa nahisteltiin ja vanhemmatkin joutuivat toisinaan ojentamaan lapsiaan, mutta yhtä kaikki Brandon puhuu lämmöllä perheestään. Asettaa perheen edelleen kaiken edelle ja pitää muutenkin uskollisesti yhteyttä vanhempiinsa lähes joka päivä.
Brandon ei koskaan kokenut mitään vahvaa kutsumusta kotimaansa puolustamiseen ja suojelemiseen, vaan Navyyn päädyttiin lähinnä sen vuoksi, ettei high schoolin jälkeen miehellä ollut tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä hän elämällään tekisi. Hän ajatteli viettää palveluksessa vuoden tai pari, kasvaa ihmisenä ja hankkia arvokasta kokemusta itselleen, mutta kuten yleensäkin, eivät suunnitelmat tälläkään kertaa pitäneet paikkansa, vaan Brandon jäi sille tielleen. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta Delayed Entryn muodossa pyrkiä SEALseihin sen jälkeen, kun hän oli saanut sopimuksensa Navyn kanssa. Haaste tuntui houkuttelevalta, joten siksi siihen kai myös tartuttiin. Edessä oli vain PST (Physical Screening Test) - ja oli vähättelyä sanoa, että testi oli pelkästään vaikea ja fyysisesti raskas. SEALien koulutus on yksi vaikeimmista ja rankimmista, joten on sanomattakin selvää että myös suurin osa hakijoista jättää leikin kesken. Pelkästään PST pitää sisällään 500 jaardin uintikokeen, joka pitää suorittaa 12,5 minuutissa. Välissä on 10 minuutin tauko, jonka jälkeen hakija siirtyy suorittamaan vähintään 50 punnerrusta (ja mielellään tietysti enemmän), välissä taas 2 minuutin tauko, ennen kuin hakijan pitäisi suorittaa puolestaan vähintään 50 vatsapunnerrusta. Molemmissa edellämainituissa liikkeissä on 2 minuutin aikaraja, jonka sisällä 50 hyväksyttyä toistoa on pitänyt tehdä. Punnerruksia seuraa jälleen 2 minuutin tauko, minkä jälkeen testi jatkuu leuanvedoilla; hakijan tulee suorittaa vähintään 10 toistoa. Kun leuanvedot on suoritettu, saa hakija 10 minuutin lepotauon, jonka jälkeen testi jatkuu 2,4 kilometrin mittaisella juoksulla, joka tulee suorittaa 10,5 minuutissa. Kuten sanottu testi on tiukka ja vaati rautaista kuntoa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Brandon suoritti omansa varmasti ja vakaalla otteella. Hän ei ollut ehkä joukon kärjessä, mutta ei myöskään hännilläkään. Palkintona kaikesta tuskasta, hiestä ja hampaiden kiristelystä oli lopulta sopimus SEALien kanssa.
Brandon lähetettiin SEALien boot campille Great Lakesiin, Illinoisiin, jossa vastassa oli uusi PST, joka oli edellistäkin haastavampi. 8 viikon höykytyksestä selviytyminen vaati paljon, mutta lopulta Brandon lähetettiin BUD/Sille Coronadoon, Kaliforniaan. BUD/S on lyhenne Basic Underwater Demolition/SEALista. Se on 24 viikon mittainen koulutus, jossa kehitetään niin henkistä kuin fyysistäkin puolta. Jokaisella viikolla odotetaan merkittävää edistystä ja se ehkä onkin syynä sille, miksi vain 25% koulutukseen osallistuvista suoriutuu loppuun saakka. Brandonkin on sanonut jälkikäteen, että jos olisi tiennyt millaiseen soppaan oli lusikkaansa laittamassa, kun hän päätti tarttua tarjoukseen tulla osaksi SEALia, olisi hän jättänyt leikin kesken jo alussa. Itsepäisyys ja kunnianhimo eivät kuitenkaan antaneet enää kesken kaiken luovuttaa, vaan Brandon kärvisteli loppuun saakka. Joka paikkaa särki, henkinen puoli oli totaalisella koetuksella ja koti-ikävä vaivasi kaiken kukkuraksi mieltä. Eikä ehkä vähiten siksi, että jälkeen oli jäänyt pari vuotta nuorempi tyttöystävä. Loppu sille suloiselle, nuorelle rakkaudelle kuitenkin tuli, kun Brandon eli viimeistä viikkoa BUD/silla. Tyttöystävä sai tarpeekseen, kun sille selvisi, että Brandon oli todellakin jatkamassa SQT'hin (SEAL Qualification Training). Se, että se joutuisi taas kuuntelemaan seuraavat 26 viikkoa valitusta kivuista, säryistä, huonosta olosta ja kaikesta muusta mikä voisi vain olla pielessä, oli ilmeisesti liikaa. Vaikka Brandon ehkä valittikin olostaan ja olotiloistaan, ei hän olisi voinut kuvitella tekevänsä mitään muuta. Hän otti selvästi aina johtajan roolin omassa tiimissään, eikä hän pelännyt kantaa vastuuta ja kannustaa muita. Se ei jäänyt huomaamatta kouluttajilta ja muilta ylemmiltä tahoilta, vaan SQT'n kunniakkaan suorittamisen jälkeen Brandonia kehuttiin aloitekykyiseksi, vastuulliseksi ja suoraselkäiseksi - täydelliseksi lisäykseksi osaksi Navy SEALia. Brandon onkin aina ollut enemmän järkevä ja rauhallinen, kuin spontaani ja impulsiivinen.
Koulutus ei päättynyt SQT'hin, vaan siitä se vasta-alkoi. SQT'lta tuttu kouluttaja suositteli Brandonia vahvasti sniperiksi miehen persoonan ja hyvien ampuma-asetaitojen vuoksi, ja sille linjalle mies sitten lopulta kallistuikin. Komennuksille lähdettiin mukisematta - tietenkin. Kotoa oltiin poissa kerrallaan 6-8 kuukautta, joskus enemmän ja joskus vähemmän, vain jotta saatettiin palata takaisin tyhjään asuntoon ja häipyä Houstoniin viettämään aikaa veljien sekä vanhempien kanssa. Brandon eli siihen aikaan Coronadossa, Kaliforniassa, mutta se tuntui hädin tuskin kodilta, vaikka oman yksikön miehet asuivat kaikki miltei naapurissa - Houston sen sijaan tuntui kodilta sitäkin enemmän. Brandon ei osannut moneen vuoteen oikeastaan asettua aloilleen, eikä hän halunnutkaan. Tyttöystävät vaihtuivat, vaikka monet ystävistä alkoivat jo perustaa perhettä ja astelivat avioliiton auvoiseen satamaan. Ei sillä, etteikö Brandonkin olisi sitä halunnut - hän on aina kannattanut perinteisiä arvoja, halunnut naimisiin ja saada lapsia, mutta mitä järkeä siinä kaikessa olisi ollut, kun mies itse oli kuitenkin poissa kuvioista puolet vuodessa, ja hyvässä lykyssä enemmänkin.
Kohtaloksikin sitä voisi varmasti kutsua, kun SRR:n ja SEALsien yhteisen operaation keskellä Brandon tutustui Matthew Tayloriin. Kiinnostuksen kohteet kohtasivat ja kemiat toimivat muutenkin yhteen, joten ei ollut mikään ihme, että miehistä kasvoi nopeasti ystäviä. Sen mukana päädyttiin vierailemaan Briteissäkin ja tutustuttiin samalla sen pikkusiskoon, Amandaan, jota pyydettiin varmaan aivan liian monta kertaa ulos. Amanda kuitenkin suostui lopulta, mutta mitään vuosisadan rakkaustarinaa siitä ei kehkeytynyt, jossa olisi lähetelty siirappisia rakkauskirjeitä puolin jos toisin ja FaceTimeteltu aina kuin vain mahdollista. Ei, Amanda ja Brandon kyllä pitivät yhteyttä, mutta he tapasivat vuodessa hädin tuskin muutamaa kertaa enempää. Kummallakin oli omat elämänsä, eivätkä he olleet maalailleet turhia odotuksia toisilleen. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Amanda yllättäen kertoi tulleensa raskaaksi. Brandonille kaikessa siinä ei ollut mitään epäselvää; hän halusi pitää lapsen - ja hän halusi olla osa sen elämää, mikä tarkoitti sitä, että toisen heistä oli muutettava. Ei olisi valhe sanoa, että Brandon omalla tavallaan painosti Amandaa pitämään lapsen. Hän ei hyväksynyt abortia - etenkään kun siihen ei ollut mitään järjellistä syytä - ja hän halusi naisen muuttavan Yhdysvaltoihin, kun itse ei voinut irrottautua omasta elämästään ja vaihtaa tuosta noin vain maata. Mies ei tehnyt sitä pahuuttaan, vaan hän oli enemmänkin tottunut ottamaan ohjat käsiinsä epävarmassa tilanteessa. Nainen vetkutteli muuton kanssa, mikä jo itsessään oli omiaan aiheuttamaan ensimmäiset parisuhdekriisit, kun Brandon oli vielä samaan aikaan komennuksella, eikä kyennyt avittamaan Amandaa muuton kanssa oikeastaan mitenkään. Avioliittokin solmittiin siinä kaiken keskellä, ihan vain viisumiasioiden edistämiseksi. Rakkautta parin välillä ei ehkä ollut siinä perinteisimmässä muodossa, mutta kiintymystä riitti ainakin Brandonin puolelta. Oli miehestä silti outoa tulla uuteen, yhteiseen kotiin Austiniin, Texasiin, kun vain hetkeä aiemmin oli elelty railakasta sinkkuelämää ja asuttu kaksiossa Kalifornian auringon alla. Sievän omakotitalon lisäksi kotona odottivat nyt tyhjyyttään kaikuvan asunnon sijasta oma vaimo ja vauva, joka kylläkin vei isänsä sydämen ensisilmäyksellä. Omaa poikaansa Brandon on rakastanut alusta alkaen, mutta vaimoon rakastuminen otti ainakin vuoden tai pari. Uuden elämän rakentaminen ei ollut niin helppoa kuin sen olisi voinut luulla olevan, mutta ei mies rehellisesti sanottuna mitään vaihtaisi. Amanda on omanlaisensa persoona, mutta silti siitä on tullut äärimmäisen rakas ja mies on ehdottomasti ylpeä vaimonsa saavutuksista.
  
Roaring down the mountain, they're calling on the fire brigade
Ei mikään pieni mies. Pituutta Brandonilta löytyy noin 188 cm edestä ja leveyttäkin ihan kiitettävästi. Lihasmassaa on, ja vuosien treenaaminen näkyykin koko kropassa. Ei osaa edelleenkään otta vain rennosti, vaan treenaa useita kertoja viikossa kuntosalilla ja aamulenkille lähtee tasan kello viisi. Ehdottomasti tapojensa orja, mutta ihmekös tuo, kun on vuosia elänyt rutiinien ja sääntöjen keskellä. Omaa tummanruskeat hiukset ja samaa sävyä olevat silmät. Kasvoja koristaa aina melko paksu sänki, jonka siistinä pitäminen ja trimmaaminen ulkoistetaan lähes aina vaimolle - sillä kun on ehdottomasti parempi silmä asian suhteen, Brandon kun voisi elää vaikka kunnon parrankin kanssa. Hiukset pysyvät luonnollisesti muutaman sentin mitassaan; sivuilta lyhyempinä ja päältä pidempinä. Ikä näkyy jo jonkin verran kasvoilta otsassa ja silmäkulmissa ryppyjen muodossa, mutta ei nyt mitenkään ihan hirveän pahannäköinen. Miehen silmissä on usein aina lempeä katse, vaikka ei hymyilisikään, mutta tosipaikan tullen osaa kyllä käyttää hiljaista auktoriteettiakin. Nykyään sille on käyttöä enää vain omaan poikaan ja turhan innokkaisiin median edustajiin. Työnsä vuoksi pukeutuu päivittäin tummaan tai mustaan pukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan kravattiin. Aluksi puvussa kuljeskelu tuntui omituiselta, mutta siihen tottui varsin nopeasti. Vaihtaa silti mieluusti kotiin tullessaan t-paitaan, farkkuihin tai kollareihin. Viihtyy huomattavasti paremmin rennossa asukokonaisuudessa kuin turhan sliipattuna.
On varmasti sanomattakin selvää, että useiden palvelusvuosien jälkeen Brandon on onnistunut saamaan yhden jos toisenkin arven kehoonsa. Huomattavampia ovat varmastikin vasemmassa reidessä oleva luodin jättämä muisto, oikeassa kyljessä puukosta tullut arpi. Tatuoinut niskaansa Navy SEALin logon yläselkäänsä. Inhoaa viinejä, halpaa tequilaa, kirkkaita värejä ja Kaliforniaa. Sen sijaan pitää kalliista tequilasta, oluesta, maanläheisistä sävyistä, päärynöistä ja mansikoista. Ei juurikaan välitä esimerkiksi pizzoista tai hampurilaisista, mutta grilliruokaa rakastaa niidenkin edestä. Ei polta, alkoholiakin juo hyvin kohtuullisesti.
I won't ever be your cornerstone, I don't want to be here holding on
Brandon on suoraselkäinen, luotettava ja rauhallinen. Puhuu aina rehellisesti - joskus liiankin - ja arvostaa luottamusta enemmän kuin mitään muuta. Saattaa kuulostaa puheissaan karulta, mutta ei tarkoita mitään pahaa. Osaa kyllä oikeasti olla korrekti ja hienotunteinenkin, mutta kannattaa siitä huolimatta yleensä totuutta valheen sijaan. Sortuu kyllä, kuten kuka tahansa, toisinaan valkoisiin valheisiin etenkin läheistensä suhteen. Suojelee muutenkin rakkaimpiaan ja ystäviään kaikelta pahalta. Erittäin lojaali ystävä, joka pysyy vierelläsi kaikissa elämän ylä- ja alamäissä. Ei ole todellakaan mikään tuppisuu omien tunteidensa suhteen, vaan osaa ottaa vaikeatkin aiheet puheeksi. Puuttuu ongelmakohtiin, jos vain ne tunnistaa, mutta esimerkiksi omassa avioliitossaan hyvinkin sokea. Niin kauan kuin kukaan ei valita tai oikuttele, tai ei itse koe oloaan epämukavaksi, ei näe ongelmia. Sama kyllä toimii esimerkiksi ystävyyssuhteissa. Saattaa olla hyvinkin hämmentynyt kuullessaan tai tajutessaan, että käsillä on ihan aitoa ahdistusta vastakkaiselta osapuolelta. Ei ole siis mikään tunnefiksuin ihminen läheistensä suhteen, vaikka työssään onkin joutunut lukemaan ihmisiä ja tilanteita. On vaikea sanoa mistä se johtuu, kenties Brandon luottaa niin paljon ystäviinsä ja perheensä jäseniin, että uskoo niiden osaavan avata suunsa itsekin, ehkä työssä kohdatut stressavat tilanteet ovat pakottaneet aistit herkimmilleen, tai sitten kyse on jostain muusta. Ja vaikka mies ehdottomasti pystyykin käymään keskusteluita syvällisistäkin aiheista, ei hän mikään kummoinen lohduttaja ole; hyvällä tuurilla saat jähmeän taputuksen olallesi, huonolla vain myötätuntoisen katseen. Fyysisen kontaktin ottaminen on miehelle muutenkin vaikeaa ja arvostaa merkittävän paljon omaa tilaa, ellei kyseessä sitten ole erityisen läheinen ihminen, kuten vanha ystävä, oma vaimo tai äiti.
Brandonia voisi kuvailla omalla tavallaan sulkeutuneeksi, koska hänen on vaikea päästää uusia tuttavuuksia lähelle itseään. Suhtautuu ventovieraisiin vähintäänkin epäluuloisesti, kuten hyvän sotilaan kai kuuluukin. Navy SEALsien parissa eläminen näkyy paitsi rutiineissa, mutta myös miehen käytöksessä ja persoonassa. Uskomattoman täsmällinen ihminen, joka ei taatusti unohda mitään ja tarkastaa ainakin kahdesti, että yhteiselle perhelomallekin on otettu kaikki tarpeellinen. Jos lupaa olla paikalla vaikka kymmeneltä aamulla, on myös silloin siellä - tasan kymmeneltä, ei viittä minuuttia ennen. Brandon toimii totta puhuen kuin sveitsiläinen käkikello; aina ajassa ja ajoissa. Rutiinit ovat myös aina olleet Brandonille tärkeitä, eikä ole oikein tähänkään mennessä osannut luopua niistä. Ajaa luultavasti vielä jonain päivänä jonkun hulluksi kurinalaisuudellaan, mutta väliäkös sillä, jos se tekee miehen itsensä onnelliseksi. Jos uusien tuttavuuksien silmissä vaikuttaakin kylmältä ja etäiseltä, niin hyvien ystävien kesken mies on aivan jotain muuta. Ne, jotka todella tuntevat Brandonin, kuvailisivat miestä rennoksi, välittäväksi, aidoksi ja nauravaiseksi - aina hyvää seuraa, mikäli ei satu olemaan vain pahalla tuulella. Suuttuessaan mies osoittaa mieltään kyllä selkeästi ja kovaan ääneen. Ei luultavasti yleensä itsekään tajua huutavansa. Paiskoo myös ovia, nakkelee vaimokullan koriste-esineet lattialle ja tulee iholle, mutta ei lyö tai käy väkivaltaiseksi. Kykenee hillitsemään itsensä hyvinkin pitkään - rajansa kaikilla silti. Suutuspäissään myös turvautuu aina lopulta mököttämiseen, kun sanat loppuvat. Melkoisen pomottava luonne, joka ei epäröi tarttua ohjaksiin. On muutenkin mielellään se, joka kantaa vastuun, koska ainakin silloin saattaa itse varmistua siitä, että asiat tulevat tehdyksi. Totta puhuen, mies on myös harvinaisen huono antamaan tilanteen kenenkään muun hallintaan. Brandon on kuitenkin ehdottoman hyväntahtoinen ihminen, joka tekee sydämeensä tilaa niille, jotka ovat hänelle oikeasti tärkeitä. Hyvä isä, joka on oikeasti läsnä. Ja pyrkii myös olemaan hyvä aviomies, joka vie vaimonsa ainakin kerran viikossa ulos syömään, muistaa merkkipäivät ja kannustaa Amandaa tavoittelemaan omia unelmiaan - etenkin nyt, kun se on mahdollista. Tietyllä tapaa Brandon kokee olevansa vaimolleen velkaa siitä, että juoksi vuodet kaudet maailmalla ja jätti sen kotiin pärjäämään yksinään. Sitä kai yritetäänkin nykyään hyvitellä. Mitenkään erityisen miellyttämisenhaluiseksi Brandonia ei voisi kuvailla, vaan enemmänkin sellaiseksi, joka maksaa velkansa.
∙ Pelaa mielellään baseballia, jääkiekkoa ja amerikkalaista jalkapalloa poikansa kanssa. Pyrkii ainakin kerran viikossa ottamaan poikansa mukaan jäätelölle ja ehkä nopealle reissulle lelukauppaan - luultavasti vanhemmista se, joka hemmottelee. Ei sillä etteikö Brandon osaisi myös pitää kuria.
∙ Ei oikeasti ole kovinkaan perillä veljensä näyttelijän urasta ja huokailee säännöllisesti sen kehittämille ongelmille.
∙ Vanhemmat olivat kohtalaisen uskonnollisia, joten Brandonkin raahaa perheensä sunnuntaisin kirkkoon, vaikka ei erityisen uskonnollinen noin muuten olekaan.
∙ Sai tililleen 111 vahvistettua tappoa, ei ylpeile aiheella mitenkään, eikä juurikaan puhu palvelusvuosistaan edes vaimolleen.
∙ Ajaa vuoden 2014 mallin Ford Super Dutylla.
But something kept me standing
|
