.............................................................................................................................................................................

MITCHELL MAJOR BATES - MITCH, BATES - 7-2-1986 (33 YO) @ NEWARK, NJ, USA - STRAIGHT AND VERY SINGLE
DETECTIVE @ NYPD - NO FAMILY, PLACED IN FOSTER HOMES SINCE HE WAS 3 YEARS OLD - DOESN'T WANT KIDS, EVER
LOOSELY TIED TO SONS OF MAYHEM MC - THE FATHER OF THE LAST FOSTER HOME WAS PART OF THE CLUB

.............................................................................................................................................................................

Mitch oli vain kolmen vanha, kun kotiovesta sisään kävelivät niin sosiaalityöntekijät, kuin poliisit. Kahden narkomaanin ja taparikollisen rakkauden hedelmä joutui osaksi systeemiä ollessaan pelkkä taapero. Rahapulassa vanhemmat olivat ryöstäneet läheisen marketin, vain saadakseen viinaa ja päihteitä, sekä tietysti ruokaa itselleen että lapselleen. Silminnäkijöiden ansiosta virkavalta pääsi nopeasti pariskunnan jäljille ja suoritti pidätyksen vain kolme päivää ryöstöstä. Siitä alkoi helvetillinen sijaiskotien kiertely Mitchin osalta. Toki matkan varrelle on mahtunut myös niitä perheitä, joissa Mitch on viihtynyt, mutta enimmäkseen olot ovat olleet tavalla tai toisella kyseenalaiset. Onneksi Mitch on kuitenkin aina ollut vahvempaa tekoa, mitä moni on olettanut, joten se on taatusti auttanut selviämään koettelemuksesta kohtalaisen tasapainoisena - ja ennen kaikkea järjissä. Kaikki vakuuttelivat, että pieni lapsi löytäisi kodin helposti. Joku miellyttävä pariskunta tulisi ja adoptoisi pienokaisen itselleen – happily ever after olisi sen jälkeen taattu. Ja kenties niin oikeasti tapahtuukin aika ajoin, mutta Mitch ei ollut niin onnekas. Häntä palloteltiin monestakin eri syystä jo 3-vuotiaasta saakka paikasta toiseen. Milloin hän ei sopeutunut perheeseen, milloin perhe katsoi niin pienestä lapsesta olevan aivan liian paljon taakkaa, milloin oli sitä ja milloin tätä – yhtä kaikki, lähtö tuli joka kerta. Mitch oli 8-vuotias vilkas poika, kun hänellä oli ollut jo 5 sijaiskotia. Jatkuva hylätyksi tuleminen oli tehnyt hänestä hiljaisen ja omissa oloissa viihtyvän, eikä hän avautunut kovinkaan helposti uusille tuttavuuksille. Lukuisat muutokset ovat myös aiheuttaneet sen, että Mitch on lapsuudessaan vaihtanut koulua lukemattomia kertoja. Opettajat vaihtuivat, kodin yhteyshenkilöt vaihtuivat, eikä kukaan loppujen lopuksi ollut ihan perillä siitä, miten pojalla meni opintojen suhteen. Itsenäisyyttä Mitch ainakin oppi, jos asiasta jotain positiivista halusi hakea. Oli se kai vähän pakkokin, kun ketään muuta ei kiinnostanut. Voisikin sanoa, että Mitch on oppinut huolehtimaan itsestään jo varhain, eikä hän tänäkään päivänä antaudu täysin muiden vietäväksi, vaan pitää ohjat tiukasti käsissään. Kun on kokenut lukuisia kertoja torjutuksi tulemista, kiusaamista, niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, on paljon helpompi luottaa itseensä, kuin kehenkään muuhun.

Kenties Mitch olisi päätynyt lopulta samaan elämäntilanteeseen kuin vanhempansa, joihin hän ei ikinä ole tutustunut, jos Oliversin perhe ei olisi ottanut poikaa siipiensä suojaan, kun hän oli vain neljäntoista vanha – sulkeutunut ja maailmalle tavattoman vihainen teini. Matilda Olivers oli lämmin, ystävällinen ja kannustava nainen, joka oli jo vuosia työskennellyt sijoituslasten parissa. Nainen oli kasvattanut yhden, jos toisenkin huostaanotetun lapsen aikuiseksi omien lastensa ohella, jotka oli miesvainaansa kanssa saanut. Matildan ensimmäinen aviomies, Ira, oli kuollut haimasyövän uuvuttamana vuoden taistelun jälkeen, ja jättänyt leskensä selviytymään asuntolainan, kolmen pojan ja remonttia kaipaavan talon kanssa yksinään. Sitä ennen Oliversit olivat ottaneet kuitenkin jo ensimmäiset kasvattilapsensa. Mitch saapui perheeseen kaksi vuotta Iran kuoleman jälkeen. Ensimmäistä kertaa hän todellakin koki saaneensa kodin, sillä Matilda teki kaikkensa, jotta poika sopeutuisi heille. Helppoa se ei ollut ja omat tappelunsa aiheesta tuli moneen otteeseen käytyä, mutta nainen tiesi milloin antaa tilaa ja milloin olla läsnä. Se oli nimenomaan jotain, mitä Mitch tarvitsi – aikuisen ihmisen tukea. On ehkä kliseistä sanoa, että Mitch sai Matildan avustuksella elämänsä kuntoon, mutta ei se missään tapauksessa ole myöskään liioittelua. Matildalla oli ehdottoman positiivinen vaikutus pojan elämään, eikä sitä voi oikein kieltääkään. Myös naisen miesystävällä, joka sattui asumaan New Yorkissa, Queensissa tarkemmin ottaen, oli vahva myötävaikutus Mitchin elämään. Calvin otti mielellään mukaan moottoripyöristä kiinnostunutta poikaa. Kukkahattutädit voivat pitää hatuistaan kiinni ihan rauhassa tässä kohtaa, sillä vaikka Calvin oli osa pahamaineista Sons of Mayhem MC:tä, ei mies houkutellut poikaa rikoksen tielle. Päinvastoin. Calvin kannusti Mitchia skarppaamaan koulun suhteen, opiskelemaan itselleen kunnon ammatin ja pysymään rehellisenä. Ehkä hieman koomista, että itse useisiin rikoksiin sortunut mies puhui niin, mutta kaipa siinä oli jotain tekemistä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mitch viihtyi usein New Yorkissa myös Calvinin asunnolla. Siitä tuli hänelle kuin toinen koti ja Calvinista sitä myöden vähintäänkin jonkinlainen isähahmo, jota Mitchillä ei koskaan aikaisemmin ollut ollut. Calvin ja tietynlainen suhde myös Sons of Mayhemiin olivat keskeisiä syitä sille, miksi Mitch myöhemmin myös muutti New Yorkiin. Hän on jonkin verran tekemisissä edelleen kerhon kanssa, vaikkakin melko harvoin. Vuoroin vieraissa tuntuu olevan kaikista paras tapa kuvata Mitchin suhdetta MC:hin. Hän auttaa kerhon jäseniä silloin tällöin, mutta saa vastineeksi myös vastapalveluksia tarvittaessa. Miksikään korruptoituneeksi rikosetsiväksi Mitchiä ei voi kuvata, mutta… No, eivät kaikki miehen toimet kieltämättä ihan päivän valoakaan kestä. Suhdettaan kerhoon Mitch ei myöskään varsinaisesti mainosta, ei hän sitä tosin kielläkään – siitä ei vain puhuta koskaan.

Mihinkään kiitettäviin arvosanoihin Mitch ei koskaan koulumenestyksellään yltänyt, mutta ainakin hylätyt arvosanat vaihtuivat tyydyttäviin ja kohtalaisiin – kiitos Matildan ja Calvinin. Totta puhuen, Calvinin tarkoitusperiä on vaikea tulkita, luultavasti hän kuitenkin kannusti Mitchiä vilpittömästi osaksi virkavaltaa, kun poika siitä ensimmäisen kerran 17-vuotiaana alkoi puhua. Tietysti siinä saattoivat vaikuttaa myös henkilökohtaiset intressit, mutta taatusti Calvin ajatteli enemmänkin Mitchin parasta, kuin omia etujaan. Niinpä tie kävi Marylandiin poliisikouluun high schoolin jälkeen. Mitch ei ole koskaan katunut valintaansa, vaan se on oikeasti parasta mitä hänen elämässään on tapahtunut.

Mitch ei ole koskaan ollut järin kunnianhimoinen uransa suhteen, vaan hän on täydellisen tyytyväinen paikkaansa rikosetsivänä, eikä kaipaa niiden hienojen FBI:n pukutyyppien joukkoon – kiitos vaan, mutta ei kiitos. Mitch siis saa rauhassa pyöritellä peukaloita asemalla, jos siltä tuntuu. Joskin nykyään takalistolle potkimisen työasioissa hoitaa surullisenkin kuuluisa, Isla Dixon, josta tuli hiljattain Mitchin työpari. Islan Mitch on tuntenut jo vuosia ja totta puhuen naiseen on muodostunut varsin läheinen suhde. Jopa siinä määrin läheinen, että Mitch käy ajoittain kaljalla myös Islan kanssa, ja onpa parivaljakko viettänyt erään viinanhuuruisen yönkin yhdessä, mistä Mitch tuppaa ystävällisen herttaiseen sävyyn muistuttelemaan Islaa aina, kun siihen tulee tilaisuus.

Mitchin oma rakkauselämä pyörii pitkälti yhden illan suhteiden ja lyhyiden säätöjen ympärillä. Ei sillä, etteikö Mitch haluaisi sitoutua, mutta hän otti pahasti siipeensä rakkausrintamalla jokunen vuosi sitten. Rehellisesti sanoen se tapaus on syy siihen miksi Mitch ei halua asettua kenenkään kanssa kovinkaan pitkäksi aikaa aloilleen. Päivä tai pari, ehkä jopa pari viikkoa on ihan riittävän pitkä aika, mutta sitten on aika siirtyä eteenpäin. On hieman jopa säälittävää, että Mitchillä on edelleen tallessa sormus, jolla hän ajatteli kosia tähän astisen elämänsä ainoaa rakkautta. Amanda Waylon oli kaunis ja hauska nuori nainen, johon Mitch tutustui yhteisten ystävien kautta. He tulivat äärettömän hyvin toimeen. Oikeastaan ihan liian hyvin, jotta he olisivat saattaneet pysyä pelkistään ystävinä. Matkassa oli kuitenkin yksi mutta, sillä Amanda seurusteli vakavasti – oli seurustellut jo viimeiset 6 vuotta. Kaikki vain odottivat koska mies saisi kosittua Amandaa, mutta odotuksesta huolimatta askelta alttaria kohti ei näkynyt, eikä kuulunut. Ehkä se oli turhautuneisuus tilanteeseen tai sitten todellista rakkautta - mene ja tiedä – mutta joka tapauksessa Mitchin ja Amandan suhde muuttui pikkuhiljaa ystävyydestä ihastukseksi ja sitten salamannopeasti rakkaudeksi. Aluksi vaihdetut suudelmat aiheuttivat hämmennystä, mutta lopulta niistä tuli maailman luonnollisin asia kaksikon välillä. Kumpikaan heistä ei potenut huonoa omatuntoa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Valitettavasti toiveet suhteen tulevaisuudesta eivät kohdanneet. Amanda ei halunnut mitään vakavaa, sillä nainen odotti edelleen kosintaa pitkäaikaiselta avopuolisoltaan, kun taas Mitch… No, hän halusi kaiken; parisuhteen, häät, lapset, asuntolainan, kultaisennoutajan ja tila-auton. Hiljalleen salailu, ystävyyden ja rakkauden välillä tasapainoilu nakersivat pohjan parin suhteelta. Suudelmien ja hellien kosketusten tilalle tuli jatkuva tappelu, mustasukkaisuus ja viikkojen puhumattomuus. Useaan otteeseen Mitch ja Amanda yrittivät antaa toisilleen uuden mahdollisuuden, mutta joka kerta lopputulos oli sama. He päätyivät loukkaamaan toisiaan pahimmilla mahdollisilla tavoilla, mitä kuvitella saattoi. Viimeisimpänä, epätoivoisena yrityksenä Mitch kävi ostamassa kihlasormuksen Amandalle, vain saadakseen sinä samaisena iltana kuulla, että nainen oli kihlautunut päivää aikaisemmin miehensä kanssa. Yhteydenpito katkesi kaksikon väliltä uutisen myötä, mutta Mitchiä on silti jäänyt kalvamaan olisiko asiat pitänyt tehdä toisin? Ehkä heidän ei olisi pitänyt koskaan eksyä sille petolliselle jäälle, joka oli lopulta koitunut heidän ystävyytensä kohtaloksi. Jälkiviisaus on aina hyvä asia, mutta se on myös ehdottomasti opettanut Mitchille paljon. Parempi pitää suhteet naisten kanssa kevyinä, pelkkänä hauskanpitona, niin ei tule polttaneeksi näppejään.

Games you play, they don't work on me, cause I got tricks off my own

Mitchell on lähemmäs 190 senttiä pitkä – tarkemmin ottaen 188 cm. Pituuden lisäksi miehessä kiinnittää huomion myös harteikkuus. Varsin raamikas ja lihaksikas, vaikka ei nyt varsinaisesti mistään kehonrakentajasta menisikään. Mitch pitää kuitenkin ihan työnsä varjolla hyvää huolta kunnostaan. Lenkkeilee paljon yhdessä Emmetin kanssa ja käy salilla säännöllisesti, mutta mihinkään erityisen extreme-urheilun pariin Mitch ei ole eksynyt. Tai no, toisaalta voihan keskellä yötä vihaisen poikaystävän tai aviomiehen karkuun juoksemisen housut kintuissa laskea melkoiseksi extreme kokemukseksi. Mitch ei satu olemaan erityisen tarkka yökerhoista ja baarista pokaamiensa naisten siviilisäädyn tarkastamisesta, joten välillä virhearviointeja sattuu. Mitchillä on ruskeat silmät ja vaaleat hiukset, joissa vilahtaa tosin tummempiakin sävyjä. Pääasiassa parta pysyy muutaman päivän sängen mittaisena lähes aina, mutta varsinkin stressikertoimien kasvaessa sen ajeleminen unohtuu. Olemus on lähes aina väsyneen ja jotenkin kyllästyneen oloinen, mikä voi johtaa juurensa siitä, että Mitch on äärimmäisen huono nukkumaan. Varsinaista syytä univaikeuksille ei ole tullut koskaan selvitettyä, mutta jo vuosia mies on nukkunut yössä keskimäärin hädin tuskin 3-4 tuntia. Vähemmästäkin väsymys painaa. Pukeutuu pääsääntöisesti t-paitoihin, flanellipaitoihin ja farkkuihin. Iän ikuiset nahkatakit myös kovassa kulutuksessa. Ei näe mitään ongelmaa pukuun pukeutumisessa tärkeisiin tapahtumiin, mutta joka päivä ei halua viilettää kaulaspaidassa ja kravatissa. Muodollisissa tilaisuuksissa jättää myös mieluusti solmion kotiin ja avaa paidasta pari ylintä nappia. Pukeutuu siis lähinnä mukavasti ja rennosti, jos suinkin saattaa. Ei polta, mutta alkoholia tulee käytettyä vaihtelevalla menestyksellä – loppukädessä ihan kohtuullisesti kuitenkin. Tuopillinen olutta nyt vain sattuu olemaan paras tapa rentoutua pitkän, raskaan työpäivän päätteeksi, joten sitä tuskin voi miksikään riippuvuudeksi laskea. Sitä paitsi, sille tuopilliselle satutaan yleensä lähtemään Islan tai Emmetin kanssa – pelkkää sosialisoitumista siis. Ei lävistyksiä, eikä tatuointeja. Neulakammoinen, joten tuskinpa tulee ainakaan täysissä järjissään koskaan ottamaan iholleen minkäänlaisia kuvia, vaikka ihan yleisellä tasolla hyvin tehtyjä tatuointeja arvostaakin. Ei allergioita, eikä muita pelkoja. Ajaa niinkin miehekkäällä autolla, kuin punaisella, vuoden 2015 vuosimallia olevalla Opel Astralla. Onneksi miehekkyyttä voi korostaa sentään myös vuoden 2016 Harley Davidson Fat Boylla, jonka Mitch hankki hiljattain. Ostanut niin sanotusti vastikään myös omakotitalon Brooklynista. Remontoi taloa pääasiassa vapaa-ajallaan, mutta minkäänlaista remonttiaikataulua mies ei ole suunnitellut – hommat hoidetaan, kun niihin riittää inspiraatiota, aikaa ja motivaatiota. Piste. Vihaa pitkiä työpäiviä, saarnoja, tomaattia, narkkareita ja huumeita ylipäätään. Pitää puolestaan naisista (yllätys), pitkistä keskusteluista vailla suurempaa agendaa, koirista ja moottoripyöristä.

Mitch ei varsinaisesti ole mitenkään rikkinäinen ihminen, vaan mies on yllättävänkin tasapainoinen, kun miettii mitä kaikkea menneisyydessä on tullut käytyä läpi. Toki hän on tavattoman itsenäinen, eikä kaipaa ketään tuekseen ja pitää omat asiansa pääsääntöisesti itsellään, mutta silti miehestä ei koskaan uskoisi, että hän on joutunut käsittelemään hyvinkin vaikeita, jopa julmia tapahtumia. Vaikka mies käyttäytyykin, kuin ei olisi kiinnostunut yhtään mistään tai kenestäkään, on hänellä todellisuudessa suuri, kultainen sydän. Mitch ajattelee paljon muita ihmisiä ja pyrkii ottamaan kanssaeläjät myös huomioon melkein joka asiassa. Huolehtii humalaiset neitokaiset taksin kyytiin ja parhaissa tapauksissa jopa kotiin saakka, varmistaa että pidätetyillä on edes siedettävät oltavat ja huolehtii, että hädässä olevat saavat tarvitsemansa avun. Mitchin auttamisen halu ei rajoitu vain ystäviin ja tuttaviin, vaan mies auttaa yhtä vilpittömästi kadulla vastaantulijaa, kuin parasta ystäväänsä. Totta puhuen mies on se nice guy, joka ei vaadi vastapalveluksia, eikä oikeastaan kiitostakaan. Mitch on hyvin nöyrä ja vaatimaton, vaikka ei siltä ehkä aina vaikutakaan. Viihtyy parhaiten yksinään tai pienessä seurueessa yhden tai kahden ihmisen kanssa, mutta suuremmissakin seurueissa luovitaan ihan hyvällä menestyksellä. Ei välttämättä hakeudu huomion keskipisteeksi, mutta saa suunsa auki ja osallistuu kyllä muutenkin. Tiimipelaajaksi Mitchiä ei kuitenkaan voi kutsua, sillä hän pitelee mieluusti kaikki ohjat käsissään ja toimii äärettömän huonosti muiden kanssa yhteistyössä. Tai no, joissakin harvoissa tapauksissa yhteistyö jopa sujuukin, mutta silloin Mitch ottaa itselleen vetovastuun – ei halua jättää mitään arvailun varaan. Luottaa siihen, että kun hoitaa asiat itse, saa parhaan lopputuloksen. Siksi tuppaakin kasaamaan itselleen hivenen liikaa töitä ja vastuuta, mutta onneksi niistä selviydytään kohtalaisella stressinsietokyvyllä yleensä ihan kunnialla läpi.

Ei puhu lämpimikseen, yleensä kommentit ja huomautukset ovat ihan aiheellisia. Sanavarasto on kuitenkin miehellä melkoisen mittava, joten melkoisen tainnuksiinkin jonkun puhuminen onnistuu. Varsin lahjakas puhumaan ihmiset myös pussiin, eli osaa myös halutessaan manipuloida. Yleensä ei halua, vaan antaa mieluummin vastapuolen kertoa itse sen, mitä nyt sitten ikinä haluaakaan kertoa. Kunnioittaa hyvin vahvasti muiden yksityisyyttä (paitsi Emmetin – sen asioihin tungetaan nenä vähän turhankin herkästi) ja antaa tilaa, jos näyttää siltä, että sellaista kaivataan. Puhuttelee kauniimman sukupuolen edustajia pääsääntöisesti aina hellyyttävillä kutsumanimillä, kuten ”princess” tai ”darling”. Osoittaa naisia kohtaan muutenkin hyvin paljon kunnioitusta. Vaikka ei itse sitä myönnäkään, niin Mitch on ehdottomasti kunnon herrasmies. Hän avaa ovet kyselemättä, päästää naiset kulkemaan edellään, eikä istuudu ravintolassa ennen kuin seuralainen on saanut takapuolensa penkkiin. Ei mitään hajua mistään etiketistä, mutta hyvät käytöstavat ovat hyvin hallinnassa. Kiitos Matildan, joka veteli ympäri korvia, mikäli joku omista tai kasvattilapsista erehtyi käyttäytymään huonosti. Matilda myös aikoinaan korosti Mitchille tarkkaan kuinka tärkeää on kohdella jokaista naista ikään ja ulkonäköön katsomatta, kuin kukkaa kämmenellä. Opit ovat juurtuneet siinä määrin selkärankaan, että tuskinpa ne sieltä koskaan katoavat – eivät ole ainakaan tähän mennessä kadonneet, joten niin ei myöskään luultavasti käy tulevaisuudessa. Se, että Mitch kunnioittaa naisia, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän oli melkoinen naistenmies. Itseään mies ei varsinaisesti miellä miksikään peluriksi. Hän harrastaa ehkä paljon yhden illan suhteita ja lyhyitä säätöjä, mutta ei koskaan jätä ketään kusipäisesti. Mitch on myös äärimmäisen tarkka siitä, että tekee alusta asti selväksi, ettei etsi mitään vakavaa, vaan ainoastaan hauskanpitoa. Omille teille lähteminen käy paljon kivuttomammin, kun kummallakaan ei ole minkäänlaisia harhakuvitelmia tilanteesta. Erot mies osaa hoitaa fiksusti ja hienotunteisesti. Toki poikkeuksiakin mahtuu joukkoon, mutta siitä huolimatta Mitch pyrkii pysymään aina tyynenä ja kohteliaana. Puhelimen numeromuistiosta löytyy useammankin entisen heilan numero, johon voi soittaa aina silloin, kun siltä tuntuu. Väleissä siis monenkin ex-säätönsä kanssa. Yleisesti ottaen Mitch on ihan tavattoman rento ja suhtautuu kaikkeen huvittuneen hyväntuulisella asenteella, mutta osaa ottaa asiat myös niiden vaatimalla vakavuudella. Ei lyö automaattisesti kaikkea vitsiksi, vaan omaa hyvän tilannetajun – joistakin aiheista ei vain vitsailla, mutta toisinaan tunnelma kaipaa piristystä.

Huumorintajultaan hyvinkin sarkastinen. Naljailee paljon, joskin täysin hyväntahtoisesti. Ei tieten tahtoen yritä loukata ketään. Mitchistä on hyvin hankala tietää milloin mies on huonolla tuulella, milloin oikeasti suuttunut ja milloin ei vain vaivaudu yksinkertaisesti reagoimaan mitenkään. Ryhtyy harvoin huutamaan ja räyhäämään, vaan enimmäkseen pysyy hiljaisena ja kohauttelee mitäänsanomattomasti olkiaan. Tavallisestikaan Mitch ei puhu mitenkään erityisen paljon ja vaikuttaa aina tavattoman kyllästyneeltä. joten ulkoisesta olemuksesta ärtymyksen päättely on melkoista tähtitiedettä. Muutama ele kuitenkin paljastaa miehen tunteet yleensä varsin hyvin. Muun muassa puuskaan vedetyt kädet ovat yleensä merkki melkoisesta ketutuksesta ja huulen pureskelu sekä niskan hierominen paljastavat saman. Riitatilanteet hoituvat yleensä yksipuolisella monologilla – toisen osapuolen osalta siis – kun Mitch vain seisoo hiljaa paikoillaan ja kysyy jossain vaiheessa: ”Are you done?” Niine hyvineen mies yleensä poistuu paikalta, eikä aiheesta keskustella sen koomin. Harvinaisen huono käsittelemään omia tunteitaan. Käyttää aikansa mieluummin ihan johonkin muuhun kuin riitojen ja tunteidensa analysointiin, joten mikäli yrität saada aikuismaista keskustelua miehen kanssa aikaan, ei kannata ainakaan odottaa kovin suuria tuloksia. Tavattoman huono pyytämään anteeksi, yleensä antaa tilanteen vain laantua ja unohtua, jonka jälkeen olettaa kaiken olevan hyvin. Mitch tarkkailee ympärillään olevia ihmisiä tarkasti – huomaa usein nekin ilmeet ja eleet, joita vastapuoli ei haluaisi paljastaa. Hieman tilanteesta riippuen käyttää niitä häikäilemättömästi hyväkseen, tai vaihtoehtoisesti antaa asian vain olla. Omaa myös erittäin vahvan luontaisen auktoriteetin, joten saa helposti myös kunnioitusta puolelleen.

This isn't just a dream, stuck on a bad repeat

FACE CLAIM BOYD HOLBROOK - OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA JUST UNITED STATES OF AMERICA RPG