.............................................................................................................................................................................

SEAMUS RYDER SAVAGE - 04-17-1986 (33 YO) @ NYC, NY, USA - STRAIGHT, WAS ONCE MARRIED, NOW DIVORCED
NO KIDS, AT LEAST SINCE THE LAST CHECK - HIS FAMILY INCLUDES MOTHER AND FIVE SIBLINGS - FATHER DIED IN 1997
MEMBER OF SONS OF MAYHEM MC LOS ANGELES - MEN OF MAYHEM - ORIGINALLY HE WAS PART OF SOM NEW YORK
BECAUSE HIS BROTHERS ASKED, HE HEADED TO CALM DOWN THE SITUATION IN LOS ANGELES IN SPRING 2018
CONSTRUCTION WORKER - CAN HARDLY EVEN KEEP HIS JOB, SO DOES BUNCH OF STUFF TO MC TOO

.............................................................................................................................................................................

Josie ja William Savage tapasivat jo nuorina. Samanlaiset taustat yhdistivät paria, sillä he molemmat olivat kasvaneet moottoripyöräkerhon parissa. Josien isä oli tiiviisti kytkettynä kansasilaiseen Sons of Mayhem MC:hin, jota hänen isoisänsä oli ollut perustamassa. Nuoret eivät kuitenkaan halunneet jäädä aloilleen, vaan high schoolista valmistumisen jälkeen he karauttivat maailmalle. Tie vei yllättäen New Yorkiin, tarkemmin Queensiin, jonne William ja Josie rakensivat uuden kotinsa. William löysi nopeasti paikkansa paikallisesta Sons of Mayhem MC:n jaostosta, joka sattui myös olemaan koko Sons of Mayhem MC -organisaation pääjaosto. Josie puolestaan ryhtyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi, erikoistuen mielenterveyteen ja päihdehoitoon. Kivuttomasti sujunut prospect-vuosi Williamin osalta kerhossa tuli päätökseensä ja mies hyväksyttiin yksimielisesti täysvaltaiseksi jäseneksi. Josien opinnot eivät olleet tosin tulleet vielä tiensä päähän, kun nainen huomasi odottavansa parin esikoista. Vaikka tulokas oli täysi vahinko, päättivät vanhemmat pitää lapsen. He eivät olleet kenties suunnitelleet vielä lapsia hetkeen, mutta miksipä ei – elämä heitteli toisinaan arvaamattomille urille, eikä siihen auttanut kuin sopeutua. Johnny Maxwell syntyi alkuvuodesta 1975. Savaget elivät seuraavina vuosina melkoisen hektistä aikaa, sillä äitiyden ohella Josie suoritti opintonsa loppuun ja William työllisti itsensä Fawcett Brothers & Co -autokorjaamossa mekaanikkona. Josie ja William avioituivat kuitenkin vasta naisen suoritettua opintonsa. Rakkautta pariskunnan väliltä ei puuttunut, ja niin perheeseen saapui jälleen uusi tulokas vuonna 1979. Tuolloin potrea poika sai nimekseen Maximilian Tristan. Johnny ja Max eivät jääneet suinkaan vanhempiensa ainoiksi silmäteriksi, sillä perässä seurasi vuonna 1983 vielä kolmas poika Dominic Hunter. Perheen ainoa tytär, Gabrielle Julia, syntyi vuonna 1985. Ainainen huolen ja murheen aiheuttaja – tutummin vain Seamus – kohtasi vanhempansa ja vanhemmat sisaruksensa vuonna 1986. Perheen pääluku kuitenkin kasvoi vielä kerran. Nimittäin vuonna 1988 syntyi kuopukseksi jäänyt Benjamin Roman. Kovinkaan monella mittapuulla Savaget eivät olleet erityisen täydellinen perhe, mutta Josie oli toista mieltä; kuusi lasta ja onnellinen avioliitto tekivät heistä äärimmäisen täydellisiä.

Savaget saivat elää elämäänsä onnellisesti yhdessä aina vuoteen 1997 saakka. Eräänä päivänä Josie löysi aviomiehensä ammuttuna kotipihalleen. Mitään miehen hyväksi ei ollut enää tehtävissä, vaan tuoreen lesken ainoaksi tehtäväksi jäi järjestää hautajaiset. Lapsiensa yksinhuoltajaksi jäänyt Josie upposi syvemmälle kerhoon, kun hän haki tukea MC:stä elämänsä vaikeimmalla hetkellä. Hän keskittyi työhönsä ja perheestään huolehtimiseen. William kuolema muutti naista ehdottomasti suojelevaisemmaksi ja huolehtivaisemmaksi lapsiaan kohtaan. Naiselle kehittyi paha tapa tunkea nenänsä asioihin, jotka eivät todellakaan kuuluneet hänelle, mutta Josie tarkoitti sillä pelkkää hyvää, eikä todellakaan mitään pahaa. Lasten onneksi nainen keksi vuosien kuluessa keskittää tarmonsa myös ventovieraiden auttamiseen. Safe Haven -järjestö syntyi pitkän harkinnan lopputuloksena. Sen tarkoituksena oli auttaa kadulle päätyneitä naisia. Safe Haven Recovery Centeristä tuli tuttu jokaiselle Savagen perheen lapselle, mutta siitä tuli myös osa MC:n toimintaa.

Seamus oli vain 11-vuotias, kun hänen isänsä menehtyi. Sen ikäisen pojan oli vaikea ymmärtää, ettei isä koskaan enää palaisi kotiin. Hänestä ei ollut juuri apua surevalle äidilleen, sillä poika itsekin kaipasi lohdutusta. Sitä haettiin vanhemmilta sisaruksilta, mikä oli omiaan luomaan sisarusten väleistä entistäkin läheisempiä. Side on säilynyt rikkoutumattomana näihin päiviin asti, vaikka Seamus on koetellut sisarustensa kärsivällisyyttä yhdellä, jos toisellakin tempauksella. Toisin kuin Seamusin kovasti ihailema Max-isoveli, ei Seamus itse piitannut tuon taivaallistakaan koulunkäynnistä. Sääli sinäänsä, sillä älyllisistä lahjoista menestys myös akateemisella polulla ei olisi jäänyt kiinni. Kärsivällisyys ja mielenkiinto eivät vain riittäneet. Seamusilla oli aivan liian kiire ihastelemaan MC:n jäsenten upeita moottoripyöriä koulun jälkeen, jotta hän olisi muistanut tehdä kotitehtävät. Eikä luokassa hiljaa istuminen ja opetuksen seuraaminen ylipäätään napannut yhtään. Niinpä tunneilta jäi mieleen ihan jotain muuta kuin mitä olisi pitänyt jäädä. Edes äidin asettamat kotiarestit ja kipeästi kirvelevät läimäytykset korville eivät saaneet poikaan minkäänlaista puhtia. Vaikka koulumenestys olisi voinut olla – huomattavasti – parempaa, niin ei Seamus varsinaisesti kadu, että löi koulunkäynnin niin sanotusti läskiksi. Hänellä on ympärillään uskollisia ystäviä, katto pään päällään ja töitä enemmän kuin tarpeeksi – mitä muuta ihminen oikeasti tarvitsee? Ensimmäiselle rakennustyömaalle Seamus päätyi kesätöihin 17-vuotiaana. Sitä mukaa, kun taidot ovat karttuneet, on myös työnkuva muuttunut vastuullisemmaksi. Työnjohtajaksi Seamus ei ole edennyt vielä - kiitos koulutuksen puutteen - vaikka hoitaakin laiskojen esimiestensä työtehtävät mukisematta. Olisipa palkkakin vain sen mukainen, mutta kenties jonain päivänä. Toisaalta Seamus ei ole suunnitellut paluuta koulunpenkille ihan äkkiä.

Ensimmäisen vaimonsa ja taatusti pitkäaikaisimman tyttöystävänsä Louisan Seamus tapasi jo hiekkalaatikon reunalla. Ihastusta kaksikon välillä ilmeni kuitenkin vasta, kun he olivat 14-vuotiaita. Seurustelemaan he ryhtyivät vuotta myöhemmin. Yhteisiä vuosia ehti kertyä kolme, ennen kuin nuoret karkasivat 18 vuoden iässä vihille. Vanhemmat eivät olleet tilanteeseen lainkaan tyytyväisiä, mutta toisiaan syvästi rakastavat Louisa ja Seamus eivät suostuneet mitätöimään avioliittoaan. Pari uskoi ja luotti tulevaisuuteensa, mutta sitten kaiken pilasi yksi ainoa kirje – Louisa nimittäin hyväksyttiin opiskelemaan lääketiedettä. Seamus tunsi olonsa epävarmaksi. Hän oli aloittanut juuri prospect-vuotensa Sons of Mayhemin riveissä. Hän kaipasi rinnalleen vaimoa, joka tukisi häntä kaikessa, mutta olikin päätynyt naimaan tytön, joka ei aikonut jäädä pelkästään kotiäidiksi. Ei sillä, ei Seamus sitä vaatinutkaan Louisalta, mutta että tyttö lähtisi kauas toiseen osavaltioon opiskelemaan – no, sanotaan vain ettei se juurikaan miellyttänyt miestä. Ero ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten pari päätti antaa kaukosuhteelle mahdollisuuden. Kyllä he selviytyisivät. He olivat olleet jo niin pitkään yhdessä, ettei heitä kaataisi pieni vastoinkäyminen.

Kenties vastoinkäymiset eivät koituneetkaan pariskunnan kohtaloksi, mutta toisen naisen kanssa sänkyyn hyppääminen taatusti hoiti homman. Etenkin, kun kyseessä oli Louisan paras ystävä. Seamus ei kuitenkaan ajatellut niin pitkälle iskiessään kostean illan päätteeksi muuan vaalean kaunottaren. Hän oli vain ikävissään ja epävarma siitä, mitä heillä oli Louisan kanssa. Lomien ja vapaiden ajaksi Louisa oli aina palannut kotiin, mikä oli helpottanut pahinta ikävää, mutta ei ilmeisestikään tarpeeksi. Seamus teki hätiköidyn päätöksen, suoranaisen virhearvioinnin, jota hän ei ole edes osannut katua vielä tänäkään päivänä. Mies puolustautuu aina sillä, että hän oli humalassa, eikä ymmärtänyt sen vuoksi mitä oli tekemässä. Ja se blondikin nyt sattui ikään kuin vahingossa putoamaan hänen syliinsä. Uskoo ken tahtoo, mutta Louisalta Seamus ei saanut anteeksi. Nainen raahasi kirjaimellisesti ystävänsä ulos asunnosta ja antoi aviomiehensä kuulla kunniansa. Ennen kuin Seamus krapulaltaan ehti estelemään, oli Louisa pakannut tavaransa ja lähtenyt ovet paukkuen. Sen koomin Seamus ei naisesta kuullut mitään. Louisa ei vastannut miehen puheluihin, tekstiviesteihin, eikä sähköposteihin. Nainen vain katosi jäljettömiin, eikä Seamus jaksanut loputtomiin nähdä vaivaa Louisan tavoittamisen eteen. Kiukutelkoon sitten, jos niikseen tulisi. Kyllä routa porsaan kotiin ajaisi. Sillä välin Seamus keskittyi pääsääntöisesti kerhon bisneksiin. Hän eteni arvojärjestyksessä nopeasti ja ansaitsi muiden jäsenten luottamuksen puolelleen. Prospect-vuosi sujui yhtä kivuttomasti, kuin William-isällä aikoinaan. Eikä aikaakaan, kun Seamuksesta tuli veljiensä tavoin osa moottoripyöräkerhoa. Louisan jättämän aukon Seamuksen elämässä täytti vuorotellen vaihtuvat naiset. Veijarimaisella hymyllä ja Harley-Davidsonilla sai huiputettua yhtä, jos toistakin kauniimman sukupuolen edustajaa. Seamus ei kärsinyt pahemmin omatunnon tuskista, sillä hän koki Louisan antaneen luvan kaikelle sille. Eihän nainen itse halunnut olla selkeästikään missään tekemisissä hänen kanssaan. Jollain tasolla Seamus oli valmis kyllä korjaamaan avioliittonsa naisen kanssa. Ehkäpä Louisa tarvitsisi vain aikaa ajatella. Kyllä he selviytyisivät – tästäkin.

Koska Seamusin elämä on aina ollut yhtä harkitsemattomien tekojen seuraksien sarjaa, kostautui vaimokkeen parhaan ystävän kanssa makaaminen ihan yhtä lailla, kuten Seamuksen muutkin mokailut. Louisa palasi takaisin New Yorkiin, mutta ei hieromaan suinkaan sovintoa, vaan nainen vaati avioeroa. Raivoissaan Seamus allekirjoitti paperit, mutta katui tekoaan välittömästi. Hän olisi voinut edes yrittää taistella Louisasta, sen sijaan hän oli luovuttanut naisen suhteen ilman minkäänlaisia vastaväitteitä. Tehtyä ei saanut tekemättömäksi. Ensimmäisen kerran elämässään Seamus todella toivoi tehneensä asiat toisin. Jos hän ei olisi päätynyt vehtaamaan Louisan ystävän kanssa, he olisivat onnellisesti naimisissa. Jos hän olisi niellyt ylpeytensä ja vaikka väkisin tunkenut naisen luokse sopimaan, he olisivat luultavasti vielä naimisissa. Jossittelu oli kuitenkin täysin turhaa. Seamusin ei auttanut kuin elää päätöksiensä kanssa. Sama huoleton elämä onkin pitänyt miestä tiukasti otteessaan, mihin hän ajautui Louisan katkaistua välit pettämisen jälkeen. Naiset vaihtuvat samaan tahtiin kuin muut vaihtavat alusvaatteitaan, eikä Seamusin elämä oikeastaan pyöri minkään muun ympärillä kuin työn ja MC:n.

Keväällä 2018 tilanne Los Angelesin jaoston suhteen alkoi hiljalleen kärjistymään, kun kerhon johdossa suoritettiin sukupolvenvaihdos. Entinen puheenjohtaja ei halunnut antaa ohjaksia täysin puheenjohtajan paikalle nousseelle pojalleen. Niinpä Johnny ja Dominic - josta oli tullut Sons of Mayhem MC New Yorkin prinssi vuosien varrella - pyysivät Seamusia suuntaamaan Losiin rauhoittamaan tilannetta. Molemmat vakuuttivat luottavansa veljensä kykyihin täysin, mutta huomauttivat samalla, että Seamusin olisi parempi olla sotkematta asioita enempää. Helpommin sanottu kuin tehty. Ilman vastaväitteitä Seamus suuntasikin Los Angelesiin, Kalifornian auringon alle. Vähänpä hän tiesi, sillä sattumoisin myös miehen ex-vaimo eli Los Angelesissa.

Broke my broken will and I can't go back

Seamus on 180 cm pitkä ja yleisesti ottaen varsin tuimalla ilmeellä varustettu. Hän on raamikas ja lihaksikas ruumiinrakenteeltaan. Omalla karskealla tavallaan myös komeakin. Silmät ovat vihreät ja hiukset maantien ruskeat. Pitää hiusmallinsa lyhyeksi, muutaman sentin mittaiseksi kynittynä – sivuilta aavistuksen lyhyempänä kuin päälaelta. Kasvoja koristava parransänki tai sen puute kertovat yleisesti ottaen stressikertoimen summan. Mitä enemmän paineita töissä, sitä pidemmäksi myös sänkikin kasvaa. Pukeutuu hyvin simppelisti; yleensä t-paitaan ja farkkuihin. Vapaa-ajalla myös usein MC:n logolla varustettu nahkaliivi löytää kantajansa Seamusista. Kylmällä säällä kiskoo niskaansa myös iänikuisen nahkatakin, josta ei ole suostunut luopumaan – pääosin sen takia, että kyseinen takki sattuu olemaan myös (v)ihastuttavan ex-vaimon ostama. Myös lippalakit ovat melko yleinen näky miehen asukokonaisuudessa. Pukuun Seamusia ei saa vaikka aseella uhkaisi. Hän ei ymmärrä miten kukaan voi sellaiseen edes pukeutua. Kravatti kuristaa ja kauluspaita ahdistaa, kun taas puvun takki on aina liian kuuma. Pitää edelleen vihkisormusta vasemmassa nimettömässään, mutta mikäli joku erehtyy siitä kysymään, kuittaa Seamus sen vain vahvasti pinttyneenä tapana. Totta puhuen Seamus ei itsekään tiedä, miksi pukee edelleen joka aamu sormuksen sormeensa, väliäkös sillä. Terveellinen ruokavalio ei todellakaan kuulu miehen repertuaariin. Hän ei ole edes kovin kummoinen kokki, joten mikäli Johnnyn Georgiana-vaimon tai oman äidin kokkauksia ei syystä tai toisesta pääse maistelemaan, suunnistaa mies taatusti lähimmän pikaruokaravintolan autokaistalle. Harrastaa aktiivisesti nyrkkeilyä ja kuntosalilla käymistä. Ei allergioita. Polttaa tupakkaa noin askin tai puolitoista päivässä, juo kohtuullisen rankasti – oikeastaan aina, kun on mahdollisuus. Kiistää äitinsä utelut orastavasta alkoholiongelmasta ja ohjaa Josien kerta toisensa jälkeen huolehtimaan Maxien hyvinvoinnista, sillä Seamuksen mielestä hänen alkoholinkäyttönsä on erittäin hyvin hallinnassa. Ja onhan se, kunnes se ei enää olekaan. Mopo karkaa käsistä nykyään vähän liiankin helposti, mikä tietää sumuisia muistikuvia seuraavana aamuna. Ei lävistyksiä, mutta tatuointeja löytyy yksi jos toinenkin. Suurimman osan mies on hakkauttanut ylävartaloonsa ja olkavarsiinsa. Ajaa Harley-Davidson Dynalla ja tarpeen vaatiessa myös Dodge Ram 1500:lla. Uljaan vahtikoiran viran hoitaa sekarotuinen (pitbull x amstaff) muutaman kuukauden ikäinen urospentu Pike. Seamus on rehellisesti sanottuna melkoinen kuumakalle. Hän toimii ensin ja miettii sitten, mikä on ollut omiaan ajamaan miehen vaikeuksiin. Edes vanhetessaan mies ei ole tasoittunut, vaan käyttäytyy yhtä arvaamattomasti kuin 18-vuotias pojankoltiainen, joka hän oli liittyessään virallisesti osaksi Sons of Mayhem MC:tä. Kaiken lisäksi Seamuksella on varsin terävä kieli. Hän olisi taatusti sopinut isoveljensä Maxin rinnalle asianajajaksi, mutta valitettavasti mies ei ole koskaan ajatellut tulevaisuuttaan päivää pidemmälle. Seamus on aina ajelehtinut virran mukana sen kummemmin miettimättä. Eikä sillä, Seamus on täydellisen tyytyväinen elämäänsä – ainakin päällisin puolin. On sinäänsä harmi, ettei mies ole koskaan käyttänyt täyttä potentiaaliaan, sillä Seamus on oikeasti hyvinkin fiksu. Hän on kekseliäs ja varsin luova sille päälle sattuessaan. Seamus osaa ajatella asioita sellaisistakin näkökulmista, jotka eivät välttämättä nouse aivan heti muiden mieleen. Luovuutensa ja sanojensa sijasta Seamus turvautuu mieluummin nyrkkeihinsä. Hän ei juurikaan siedä päänaukomista, vittuilua tai turhaa ruikutusta, joten mikäli olet aikeissa syyllistyä johonkin edellä mainituista, kannattaa myös henkisesti varautua turpakäräjille. Miehen pinnaa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua erityisen pitkäksi, vaan hän raivostuu äärimmäisen herkästi. Toki hieman tilanne ja sen hetkinen mielentilakin vaikuttaa, mutta pääsääntöisesti Seamusia ei tarvitse kovinkaan kauan ärsyttää, kun hän antaa tunteidensa kuohahtaa. Raivostuessaan Seamus on oikea pyörremyrsky. Hän tuhoaa kaiken tielleen osuvan, eikä piittaa tippaakaan kenen mielen pahoittaa ja kenen varpaille astuu. Mies on toden totta kovin äkkipikainen, eikä hän lepy helposti, vaan kantaa kaunaa pitkääkin. Ei ole kerta, eikä ensimmäinenkään, kun hänet on jouduttu väkisin repimään nyrkkitappelusta sivummalle, sillä miehen ajatuksenjuoksu sumenee täysin raivon vallassa. Hän ei yksinkertaisesti vain kykene minkäänlaiseen järkevään ajatteluun. Kaiken mustamaalaamiseen jälkeen on hyvä kuitenkin mainita, että Seamus on oikeasti ihan mukava, hauska ja halutessaan jopa herrasmieskin. Miehen lähipiiriin kuuluvat tietävät, ettei hän todellakaan ole koko ajan se äkkipikainen ja ajattelematon nulikka, jollaiseksi hänet helposti leimataan. Seamusilla on ilkikurinen huumorintaju, hän on puhelias ja tulee hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa – paitsi tietysti, jos käyt alusta asti hänen hermoilleen. Seamus perustaa mielipiteensä omaan äkkinäiseen tapaansa hyvinkin pitkälti ensivaikutelmaan, eikä hän itsepäisesti suostu luopumaan siitä, vaikka tanssisit ripaskaa päälläsi. Hän välittää suuresti läheisistään, mutta toisinaan hän on hieman liiankin suojelevainen heitä kohtaan. Sen varjolla mies on onnistunut sotkemaan yhden, jos toisenkin tilanteen. Väärinkäsitykset, Seamus ja miehen läheiset tuntuvat kulkevan käsikädessä kerta toisensa jälkeen. Eikä mies todellakaan tarkoita mitään pahaa, hän vain haluaa auttaa ja suojella rakkaimpiaan. Valitettavasti Seamus tuppaa yleensä saamaan aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Seamus on aina ollut hieman huolimaton – kaikessa. Hänen on vaikea viedä mitään todella loppuun saakka, eikä olekaan kerta tai toinenkaan, kun miehellä on yhtä aikaa monta rautaa tulessa. Delegointi ei ole koskaan ollut miehen vahvimpia puolia. Hänessä ei ole todellakaan samanlaista luontaista johtajuutta, kuin vanhemmissa veljissään. Suoraan sanottuna Seamus on hutilus, joka unohtaisi taatusti oman päänsä jonnekin, jos se ei olisi kiinnitetty kaulaan. Toki Seamus osaa olla tunnollinen, mutta ainoastaan sellaisten asioiden saralla, jotka joko kiinnostavat häntä, tai hyödyttävät häntä. Kerhon jäseniä kohtaan Seamus on aina ollut lojaali. Se on ikään kuin juurtunut teini-iästä lähtien selkärankaan. Muita ystäviä miehellä ei sitten oikeastaan olekaan, sillä Seamus on varsin epäileväinen uusien tuttavuuksien suhteen. Kovinkaan moni ei jaksa rämpi sitä kivikkoista polkua pitkin, joka on käytävä läpi ennen kuin mies edes harkitsee avautuvansa sinulle. Seamus on hyvin valikoiva sen suhteen kenet päästää lähelleen. Oikutteluineen ja äkkipikaisuuksineen mies ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, joten hän on harvinaisen hyvä myös karkottamaan ihmisiä ympäriltään. Onneksi perheeseen saattaa aina luottaa ja siihen että äidiltä saa vielä aikuisiälläkin korville hölmöilyjen päätteeksi. Perhe on Seamusille kaikki kaikessa. Vaikka hän ei aina ehkä ymmärrä perheenjäsentensä valintoja ja mielipiteitä, ei hän epäröi olla tukena silloin, kun se on tarpeen. Mitä rakkauteen tulee, ei Seamus voi syyttää epäonnestaan oikeastaan ketään muuta kuin itseään. Ulkoisesti mies on ehkä jokaisen anopin unelma, mutta siihen se sitten päättyykin. Seamus on kaikkea muuta paitsi potentiaalista aviomiesmateriaalia. Hän saattaa rakastaa hyvinkin syvästi, kykenemättä kuitenkaan sitoutumaan loppuiäkseen. Yksi erittäin epäonnistunut avioliitto on jo todistanut kaiken tämän. Seamus ei ole koskaan kokenut minkäänlaista traumaa, joka olisi aiheuttanut sitoutumiskammon. Totta puhuen mies ei oikeastaan edes ole sitoutumiskammoinen, hän ei vain malta asettua aloilleen. Kaiken lisäksi Seamus on erityisen huono sanomaan ei kauniille naisille. Mies antautuu mieluummin halujensa ja tunteidensa johdateltavaksi, kuin kuuntelee järkeään. Yhden illan jutut ja lyhyet suhteet ovat hallinneet miehen seuraelämää jo vuosia, eikä tilanne siitä ole todennäköisesti muuttumassa mihinkään. Etenkin kun joitakin vuosia sitten voimaan astunut avioero muistuttaa katkerasti taustalla miten käy, kun omistautuu yhdelle naiselle – kyyneliä ja tuskaahan siitä seuraa väistämättäkin. Niin, ja tunteistaanhan mies ei puhu. Katu-uskottavat motoristit eivät hempeile.

This Fightin' the air to breathe

FACE CLAIM TOM HARDY - OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA JUST UNITED STATES OF AMERICA RPG