Samuel Arthur Harrison Bell - Always Sam, never Samuel - Born july 8th 1991 (26 YO) @ Thunder Bay, Ontario, Canada
Straight, going through a divorce with his wife - has a two daughters, Lila (-13) & Stella (-15) with his ex-wife
kinda single, keeps still the wedding ring on his finger, though - has been a few dates, but doesn't looking anything right now
lives alone @ Pittsburgh, PA, USA - Moved to the city in the summer of 2018 - see his daughters every now and then

Older brother Zach lives in Pittsburgh too - little brother Nolan lives in Dallas and plays for the Dallas Stars in NHL
the second youngest of five brothers - Family: Mom Juliette & dad Harrison and brothers Zach, Payson, Tyler + Nolan
was right winger for Adirondack Phantoms (AHL) - but he had to end on his career 'cause of continuing health problems in 2012

Physical Therapist, works for Pittsburgh Penguins - his brother, Zach, is team's Assistant Athletic Trainer
Dad Harrison is still Assistant Coach for Thunder Bay Nothern Stars - He played in OHL, until he busted his knees

Bellit on aina tunnettu pienessä, kanadalaisessa satamakaupungissa - Thunder Bayssa - miellyttävänä ja ystävällisenä perheenä. Oli hyvätapaiset pojat, kaunis vaimo ja hurmaava aviomies. Harrison oli pelannut nuoruudessaan jääkiekkoa OHL:ssa, mutta valitettavasti polvet pettivät ja ura ei kantanut sen pidemmälle. Unelmat NHL:stä vaihtuivat junioreiden valmentamiseen jääkiekossa ja liikunnanopettajan hommiin paikallisessa koulussa, Nor’wester Viewissa, kun Harrison kotiutui opintojen päätyttyä takaisin synnyinkaupunkiinsa muutamaa vuotta myöhemmin uransa lopettamisen jälkeen. Mukana muutti myös tuore vaimo, Juliette, joka odotti pariskunnan esikoispoikaa. Vuonna 1987 syntynyt Zachary ei suinkaan jäänyt parin ainokaiseksi, sillä seuraavina vuosina perheen pääluku kasvoi peräti neljällä pojalla. Vuonna 1989 syntyivät kaksospojat Payson ja Tyler. Kesällä 1991 perhe sai uuden tulokkaan, kun veljeskatraan toisiksi nuorin jäsen, Samuel, syntyi. Nuoriimmaiseksi jäänyt Nolan ei ollut millään tavoin suunniteltu, mutta vanhemmat ottivat uutisen ilolla vastaan, kun poika ilmoitti tulostaan vuoden 1998 alussa. Zach, Payson, Tyler ja Samuel ottivat tietysti uuden tulokkaan heti siipiensä suojaan. Läheisimmäksi veljeksistä muodostui Samuel, jota Nolan seurasi seitsemän vuoden ikäerosta huolimatta mielellään joka paikkaan. Toki välit kaikkien veljeksien kesken ovat hyvät ja lämpimät, mutta Samuelin ja Nolanin välillä on aina ollut astetta vahvempi side. Sitä osoittaa jo hyvin se, miten pikkuveli on ollut mukana kaunan kantamisessa Billoneita kohtaan sen jälkeen, kun Jackson Billon ja Samuel ottivat yhteen kesken ottelun AHL:ssä pelatessaan. Vanhempiinkin on säilynyt läpi vuosien hyvät välit, mutta toki isällä on ollut aina keskeisempi rooli poikiensa elämässä. Valmensihan Harrison kaikista pojistaan tulevia NHL-tähtiä - ja onnistuikin lopulta nuorimmaisensa kohdalla. Kotiäitinä toiminut Juliette puolestaan huolehti lähinnä poikiensa vaatettamisesta ja ruokkimisesta, kun isä otti vastuun lähinnä kaikesta muusta.

Oli sanomattakin selvää, että Bellin perheen kaikki pojat olivat jäällä heti, kun jalat kantoivat. Jokainen poika aloitti jääkiekon pelaamisen 5-vuotiaana, mutta tietysti jo ennen sitäkin oli isän johdolla harjoiteltu maalien tekoa ja muutenkin luistelua. Harrison tiesi tasan tarkkaan mitä teki, ja vaikka vain yksi pojista ylsi lopulta NHL:n, onnistui mies viemään muut poikansa pelaamaan niin OHL:n kuin AHL:n saakka. Tietynlaista katkeruutta veljesten keskuudessa on ehkä aiheuttanut se, että porukan nuorin sattui olemaan juuri se, joka kipusi isojen poikien liigaan, mutta lähinnä se esiintyy vain veljellisenä, hyväntahtoisena naljailuna. Syitäkin sille, miksi muut pojat eivät ole saavuttaneet ihan samanlaista menestystä, on lukemattomia. On ollut loukkaantumisia ja ihan puhtaasti vain motivaation puutetta. Nolan ja Samuel ovat tainneet olla veljeksistä ainoita, joilla on ollut menestykseen vaadittua kunnianhimoa riittävästi - ja tuuria. Kovaa työtäkin on jouduttu toki tekemään vuodesta toiseen, mutta Nolan ja Samuel ovat myös onnistuneet esiintymään oikeiden ihmisten edessä oikeaan aikaan. Zach joutui päättämään Harrison-isän tavoin uransa OHL:ssa polvien pettämisen vuoksi, kun taas Payson yksinkertaisesti halusi elämältään muuta ja päätti keskittyä opintoihinsa tavoitteenaan päästä lukemaan lakia. Tyler taas puolestaan pelasi useamman kauden OHL:ssa, mutta ei onnistunut viemään uraansa sen pidemmälle. Samuel tuli draftatuksi Philadelphia Flyersin toimesta vuonna 2009 ja pääsi pelaamaan AHL:n silloisen Adirondack Phantomsin (nyk. Lehigh Valley Phantoms) riveihin, joka oli osa Flyersien organisaatiota. Kolmen vuoden sopimus kuitenkin päättyi vuonna 2012, eikä kukaan uskaltanut ottaa jatkuvasti terveysongelmista kärsinyttä pelaajaa riveihinsä. Belleillä on siis ymmärrettävästi surullisen kuuluisa maine varsin alttiina loukkaantumisille ja terveysongelmille.

Veljeksistä vain Payson on aina ollut innostunut koulunkäynnistä keskivertoa aktiivisemmin. Toisaalta Payson halusi päästä oikeustieteelliseen, eikä jääkiekko ollut muuta kuin mukava harrastus, joten tavallaan joukon toisiksi vanhimman asenne oli harvinaisen ymmärrettävä, kun taas muut veljekset haaveilivat pääsystä NHL-jäille. Zach, Tyler, Samuel ja Nolan suorittivat koulunsa vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain isä jaksoi räyhätä huonosta koulumenestyksestä ja sai hetkellisesti poikansa keskittymään opiskeluun, mutta sitten tuli taas hetkiä, kun Harrison viis veisasi siitä kantoivatko pojat kotiin kiitettäviä vai tyydyttäviä arvosanoja. Lähinnä Harrisonin kiinnostus poikien koulumenestystä kohtaan ailahteli ihan sen mukaan miten hyvin kuluva kausi sujui. Jos tuli takkiin peli toisensa jälkeen, niin totta kai isäkin rupesi miettimään, että mitä sitten tehtäisiin, jos pojista ei tulisikaan ammattilaisia jääkiekon saralla? Kun taas menestystä tuli, ei koulutustakaan jaksettu murehtia ihan niin kauheasti. Oli ihan selvää, että Harrison haaveili saavansa jokaisesta pojastaan seuraavan NHL-tähden. Tavallaan mies ehkä yritti toteuttaa omia kesken jääneitä haaveitaan poikiensa kautta, mutta omistautumisen puutteesta Harrisonia ei voinut syyttää. Hän oli läsnä vuorotellen jokaisen pojan pelissä, raahasi poikia iltamyöhäänkin treenaamaan ja huolsi tunnollisesti poikiensa varusteet, kun pojat eivät sitä itse ymmärtäneet tehdä. Kuri oli kuitenkin melkoinen. Bellien perheessä on aina painotettu sitä, että kesken kaiken ei luovuteta, vaan loppuun asti on taisteltava. Ihan aina. Kukaan pojista ei tuntenut oloaan millään tavoin painostetuksi tai pakotetuksi, mitä tuli jääkiekon suhteen. Se on tavallaan aina kuulunut osaksi heidän elämäänsä. Ja jos joku pojista vaikutti kyllästyneeltä tai väsyneeltä, antoi Harrison poikiensa aina ottaa tarvitsemansa tauon. Pääasia oli, että pojat nauttivat pelaamisesta joka ikinen kerta. Harrison myös muistutti kaikkia poikiaan siitä, että jos pelaaminen otti enemmän kuin antoi oli tullut aika lopettaa ja siirtyä elämässä eteenpäin.

Siinä missä Zach, Payson, Tyler ja Samuel ovat pitkiä, rotevia sekä leveitä hyökkääjiä, jäi puolustuksessa pelaava Nolan lyhyemmäksi ja huomattavasti pienemmäksi. Toisaalta pikkuveli on aina ollut nopeampi luistelemaan kuin yksikään isoveljistään, mutta sekin lysti on katkennut viimeistään siinä vaiheessa, kun joku veljistä on syöksynyt Nolanin kanssa kaukalon laitaa vasten. Kilpailua veljesten välillä on aina ollut, mutta se on myös ollut heidän tapansa tukea toisiaan. Totuus on kuitenkin aina ollut, että Nolan ollut veljiään hieman lahjakkaampi ja hieman parempi - sitä on turha edes kiistää. Luonnollisestikin pikkuveljen nousemista isoille jäille odotettiin koko perheen kesken kuin kuuta nousevaa. Riemulla ei ollut rajaa, kun tieto Nolanin siirtymisestä NHL:n lopulta tuli. Samuel eteni lähes täsmälleen samaa reittiä kuin hyväksi ystäväksi vuosien mittaan muodostunut Leo Cote. Alun perin Samuel oli tutustunut Leon veljeen, Elihin, mutta Leo tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lisäksi he pelasivat saman ikäisinä joukkuetovereina ja olivat samalla luokallakin. Yhdistäviä tekijöitä oli siis paljon ja vaikka yhteydenpito on ollut viime vuosina vaihtelevaa on väleissä silti pysytty. Kaikki Bellin veljekset ystävystyivät Coten poikien kanssa, mutta on Samuel silti hengaillut aina eniten Leon ja Elin kanssa. Yhdessä tuumin he ovat usuttaneet Nolania typeriin kepposiin, jäädyttäneet talvella Coten perheen pihan saadakseen oman jään pelaamista varten ja viettäneet tunteja hakaten PlayStationia Bellien olohuoneessa. Elämä oli aika helppoa ja vaivatonta. Jäi aikaa haaveilla siitä miten pelattaisiin joskus NHL:ssä kaikkien legendojen kanssa ja voitettaisiin Stanley Cup.



HOW DID I LOSE IT WHEN I WAS RIGHT THERE?
Samuelin terveysongelmat alkoivat jo ennen draftatuksi tulemista. Ensin vain selkäsärkyinä ja polvikipuina - sellaisina, jotka oli hoidettavissa särkylääkkeillä. Todelliset ongelmat alkoivat kuitenkin Glens Fallsiin muuton jälkeen, kun Samuel siirtyi pelaamaan Adirondack Phantomsiin. Kauden kolmannessa pelissä hän onnistui murtamaan oikean käsivartensa, kun vastustajajoukkueen kaksi pelaaja syöksyivät kiekon perässä suoraan Samuelia päin. Rysähtäessään kaukalon reunaan ja tippuessaan siitä jäälle, otti Samuel vain ikävästi vastaan koko painonsa kätensä varaan. Kyse oli enemmänkin huonosta tuurista kuin terveyden pettämisestä. Kättä paranneltiin aikansa, mutta Samuelilla oli kiire päästä takaisin näyttämään taitonsa. Vielä puolikuntoisena paluu pelikentille tiesi luonnollisestikin ongelmia. Käsi jäi vihoittelemaan ikävästi varsinkin rankan fyysisen rasituksen päätteeksi. Ajoittain kipu äityi niin pahaksi, että se teki pelaamisesta mahdotonta. Ratkaisua haettiin vaikka mistä. Kokeiltiin perinteisiä kylmä-kuuma-hoitoa, hierontaa ja fysioterapiaa. Välillä Samuel vain lääkitsi itsensä siihen kuntoon, että pystyi pelaamaan käden kanssa, kun koko kauttakaan ei voinut viettää sairaslomalla. Toinen murheenkryyni olivat polvet, jotka alkoivat hiljalleen osoittamaan merkkejä siitä, etteivät ne kestäneet niin valtavaa rasitusta kuin mitä niiden olisi pitänyt, jos Samuel halusi pelata ammattilaisena jääkiekkoa. Polvien hajoaminen ei ollut sinäänsä mikään yllätys kenellekään, ei edes Samuelille. Olivathan isä ja vanhin veljeksistä jo käyneet sen tien lävitse. Pienet loukkaantumiset pitkin kausia vain kuormittivat kehoa lisää ja lopulta Samuel oli enemmän tai vähemmän sairaslomalla koko kevään 2012. Peleihin kyettiin osallistumaan vain silloin tällöin, mikä luonnollisestikin harmitti. Kaiken turhautuneisuutensa keskellä Samuelin oli kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, ettei hän koskaan tulisi näkemään NHL-jäitä. Ammattiurheilijalle terveys oli kaiken a ja o, eikä Samuelin kroppa selkeästikään kestänyt sitä rasitusta, jota jääkiekko vaati. Päätöksen teko ei ollut helppoa, mutta kolmen AHL-kauden päätteeksi Samuel päätti luopua leikistä vuonna 2012. Hän kertoi valmennusjohdolle, että halusi tehdä elämällään sittenkin jotain muuta, opiskella ja perustaa perheen joskus, joten tiet erkanivat ehdottomasti hyvissä väleissä. Tietysti Samuel oli pettynyt ja vihainen, mutta onneksi ympärillä oli ihmisiä, jotka tukivat elämän potkiessa päähän. Lopettaminenkin oli oma päätös, jonka Samuel sai kertoa itse. Se oli paljon kunniallisempi tapa lähteä kuin se että olisi jäänyt vain ilman sopimusta.

Oli suorastaan ihme, että kaiken aikaa matkassa oli pysynyt myös teini-iästä saakka kuvioissa pyörinyt tyttöystävä, Tara. Kun Samuel lopetti uransa AHL:ssä, oli Tara miehen tukena. Pari avioitui loppukesästä 2012 ja esikoisensa he saivat vain vuotta myöhemmin. Lila oli iloinen pieni tyttö, josta tuli nopeasti vanhempiensa silmäterä ja koko maailman keskipiste. Kaksi vuotta myöhemmin Samuel ja Tara saivat toisen tyttärensä, Stellan. Siskoaan huomattavasti tuittupäisempi tyttö on aina aiheuttanut harmaita hiuksia vanhemmilleen, mutta on toki rakas siitäkin huolimatta. Sillä välin Tara ja Samuel olivat niin aloitelleet kuin jatkaneet opintojaan. He olivat aidosti onnellisia ja rakastivat toisiaan syvästi. Neljän vuoden fysioterapeutin opinnoista Samuelilla oli jäljellä kaksi, kun Stella syntyi. Niistä suoriuduttiin oikeastaan ihan kunnialla, vaikka lapsiperheen arjen ja opintojen välillä tasapainoittelu ajoittain vaikeaa olikin. Perhe muutti takaisin Thunder Bayhin kesällä 2016, kun Samuelkin lopulta valmistui. Sen sijaan, että hän olisi ryhtynyt tekemään oman alansa töitä, päätyi Samuel töihin Taran isän kirjanpitoyritykseen. Numeroiden pyörittelyn sijaan hän huolehti lähinnä vain toimiston juoksevista, arkisista asioista. Fysioterapeutin töitä Samuel teki lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin lisätienestien vuoksi. Syy tilanteelle oli puhtaasti se, että mies halusi antaa Taralle tilaisuuden toteuttaa unelmiaan, kun nainen sai hyvän tilaisuuden edetä tuottajan urallaan sen jälkeen, kun pariskunta palasi Kanadaan. Taran isälle työskentely takasi joustavat työajat ja kuukausittaisen palkan, jotka olivat ensisijaisen tärkeita sen vuoksi, että heillä oli kasvatettavanaan kaksi pientä tytärtä. Suurin osa AHL-diilistä saaduista rahoista oli nimittäin kulunut perheen elättämiseen opintojen ohessa. Jossain vaiheessa - Samuel ei oikeastaan edes tiedä milloin - he alkoivat Taran kanssa etääntyä toisistaan. Pari ei edes pahemmin riidellyt, mutta suhde muutti muotoaan ja tunteet hiipuivat hitaasti. Elämä pyöri enemmänkin lasten ja töiden ympärillä, eikä aikaa parisuhteen hoitamiselle oikein jäänyt. KKumpikaan heistä ei ollut varsinaisesti onnellinen, mutta ei myöskään onneton. Tilanteeseen oli helppo jäädä, koska se oli tuttu ja turvallinen.

Huolettomasti Samuel lähti loppukeväästä 2018 viettämään Montréaliin vanhan ystävänsä polttareita, mutta kun hän löysi itsensä illan päätteeksi miettimästä tarttuisiko ventovieraan naisen tarjoukseen yhteisistä jatkoista vai ei, tajusi mies etteivät asiat olleet kunnossa kotona. Reissulta palattiin uusien ajatusten kera, joista valotettiin myös kotiin jäänyttä vaimoa heti, kun sopiva tilaisuus tarjoutui. Yllättävää kyllä Tara otti aviomiehensä mietteet harvinaisen rauhallisesti vastaan, kertoi pohtineensa samoja asioita itsekin. Päätös avioerosta syntyi siis aika lailla yhteisymmärryksessä, vaikka totta kai se tuntui myös pahalta. He olivat olleet pitkään yhdessä Taran kanssa, eikä Samuel ollut varma kehen tukeutuisi, kun nainen ei olisi enää osa hänen elämäänsä. Silti naisen kunnioittaminen ja rehellisyys tuntuivat asioilta, jotka Samuel oli velkaa vaimolleen. Kaikista pahin hetki koko eron vireille laittamisessa oli papereiden täyttäminen ja 3- sekä 5-vuotiaille tyttärille kertominen. Ne tekivät siitä kaikesta konkreettisempaa, jollain tavalla todellisempaa, eikä kyseessä enää vain ollut jotakin, mistä he olivat suullisesti Taran kanssa sopineet. Kun yllättäen Zach soitti ja tiedusteli veljensä työtilannetta, ei Samuel epäröinyt vaan suuntasi Yhdysvaltoihin työhaastatteluun paikasta Pittsburgh Penguinsin fysioterapeuttina. Tilaisuus oli tietysti hieno, mutta Samuelia arvellutti silti lastensa ja tulevan ex-vaimonsa vuoksi. Hän avautui huolestaan avoimesti työhaastattelussa, koska kaikesta huolimatta Samuel halusi olla osa lastensa elämää, eikä se olisi mahdollista Yhdysvalloista käsin. Vähän jopa omaksi yllätyksekseen Samuel sai pestin, mutta myös Taralle järjestyi töitä Penguinsien organisaatiosta ja muutto Pennsylvaniaan varmistui sen myötä. Samaan aikaan Samuel ja Tara veivät paperit avioerostaan oikeuden käsiteltäväksi. Heillä on molemmilla tavoitteena selviytyä erosta ystävinä ja vanhempina. Tärkeintä on kummankin mielestä turvata lapsille tasapainoinen sekä rakastava kasvuympäristö, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä.



SO I GOTTA MAKE IT BACK, BUT MY HOME AIN'T ON THE MAP
Kuten pikkuveljensäkin on Samuel vähän liian nätti suurine, ystävällisine, sinisine silminineen, suloisine hymyineen ja sekaisine hiuspehkoineen. Nauru aina herkässä ja yleisolemus pirteä ja iloinen, ehkä astetta hillitymmin kuin pikkuveljellä, mutta kuitenkin. Oikeastaan kaikki Bellin pojat ovat tunnettuja hyväntuulisuudestaan ja miellyttävyydestään. Eniten yhdennäköisyyttä veljeksistä kuitenkin on Nolanilla ja Samuelilla, jotka ovat aina olleet kuin kaksi marjaa. Sitä Samuel edellä, mitä Nolan perässä. Siinä missä Nolan on hyvinkin poikamainen ruumiinrakenteeltaan (ja annettakoon se anteeksi vielä vasta 20-vuotiaalle pikkuveljelle), on Samuel hieman eri kaliberia. Hän on leveämpi, rotevampi ja pidempi - oikeastaan pisin veljeksistä. Mittaa on kertynyt nimittäin 191 senttiä ja paino keikkuu jossain 95-97 kilon välillä vähän ajankohdasta riippuen. Pukeutuu vapaa-ajallaan hyvinkin simppelisti. Noudattaa hyväksi todettua t-paita, huppari ja farkut -linjaa, ei ole pahemmin kiinnostunut muodista tai shoppailusta sen puoleen muutenkaan. Tyytyi vuosia siihen, mitä vaimo nyt sattui ostamaan. Töissä menevät joukkueen logoilla varustetut urheilushortsit, kollarit, paidat sekä hupparit, joihin tosin on hyvä sonustautua myös vähän liiankin usein vapaa-ajalla. Osaa kyllä siistiytyä tarpeen vaatiessa ja kestää esittelyitäkin puku päällään. Ei vain tunne erityisen kotoisaksi oloaan puvussa, joten yrittää nykyään myös vältellä sen käyttämistä. Sukii vaaleanruskeat hiuksensa yleensä vain jotenkuten kasaan geelin avustuksella. Aina viihtynyt hieman ylikasvaneessa mallissa. Ei ole siis vaikea arvata keneltä Nolan on oman hiustyylinsä kopioinut. Kasvoja koristaa aina joko ihan rehellinen parta tai sänki.

Vuosia jatkunut urheilullinen elämäntapa on jättänyt selvät jäljet mieheen, joista ei ole vieläkään päästy eroon tai haluttu luopua. Fyysisesti edelleen todella kovassa kunnossa - voitti muun muassa Cole Halen monivaiheisessa kuntotestissä vuoden 2018 training campilla - ja pitää siitä jatkossakin kiinni. Lihaksikas, mutta myös jäntevä. Käy joka aamulla lenkillä, treenaa useamman kerran viikossa kuntosalilla ja syö terveellisesti. Oppinut hölläämään uransa lopetettuaan, mutta vannoo kuitenkin edelleen terveellisten elämäntapojen nimeen. Muistaa niistä myös paasata aika ajoin Penguinsin pelaajille (sekä Nolanille). Inhoaa parsakaalia, poptarseja, nocco-juomia ja unettomia öitä. Ollut aina todella huono nukkumaan, joten syönyt jo vuosia melatoniinivalmisteita helpottaakseen nukahtamista. Pitää puolestaan lumesta, jäästä, kahvista, viskistä ja Tim Hortonsin Timbitseistä. Oli ennen aivan toivoton kodinhoidon suhteen, mutta oppinut sittemmin ex-vaimoltaan yhden jos toisenkin kikan siivoamisen, pyykkien pesun ja lastenhoidon suhteen. Osallistuu nykyään ihan mielellään myös kotitöihin, vaikka aluksi yrittikin sälyttää niitä lähinnä Taran niskoille. Ajaa Volkswagen Tiguanilla. Tatuoinut rintaansa vasemmalle puolelle perinteisin kaunokirjaimin kolmen elämän naisensa nimet; Tara, Lila ja Stella. Ei ole aikeissa poistaa edes ex-vaimonsa nimeä, vaan haluaa säilyttää sen tietynlaisena kunnianosoituksena naista kohtaan. Ei polta, juominenkin pysyy tasan niin hanskassa kuin mies itse haluaa. Täysin kykeneväinen päättämään illan tuopilliseen tai pariin, mutta ei myöskään jarruttelu, jos lähtee todella juhlimaan.



IT'S HART TO MAINTAIN ANY SMILE ON MY FACE
Samuel on aina ollut aidosti ystävällinen ja rauhallinen persoona, joka tulee poikkeuksetta toimeen oikeastaan kenen tahansa kanssa. Todella helposti lähestyttävä ja avoin. Kykenee keskustelemaan oikeastaan mistä tahansa, niin politiikasta, jääkiekosta kuin viereisen pöydän vaaleaverikön rintavarustuksesta. Tuskin on aihetta, josta Samuel ei voisi keskustella. Toki syvällisemmät keskustelut omasta elämästä säästetään lähinnä läheisille, mutta ei ventovieraidenkaan seurassa sulkeudu täysin, jos keskustelu harhautuu henkilökohtaisimmille urille. Varoo kuitenkin sanojaan. Ei ole kokenut juurikaan vaikeuksia solmia uusia tuttavuuksia tai ystävyyssuhteita, vaikka onkin oppinut tarkaksi sen suhteen keneen kannattaa luottaa ja keneen ei. Omaa luonnostaan hyvän ihmistuntemuksen, joka on auttanut vähän tilanteessa jos toisessakin. Samuel on ihminen, joka on paikalla ja tukena silloinkin, kun muut astuvat askeleen taaksepäin ja ottavat etäisyyttä. Hän on valmis puskemaan läheisensä läpi elämän vaikeimmistakin hetkistä. Ei todellakaan jätä ketään pulaan sen vuoksi, että elämä nyt sattuu olemaan hieman hankalaa. Miehestä huokuva lämpö ja rauhallisuus tekevät hänestä hyvän kuuntelijan. Saattaa istua vaikka miten pitkään vain hiljaa kuuntelemassa, jos niikseen tulee, sillä joskus kuunteleminen on ainoa apu, jota vastapuolelle voi tarjota. Ei pelkää kuitenkaan antaa neuvoja, jotka yleensä ovat hyvin tasapainoinen sekoitus tunteista ja järjestä. Samuel hahmottaa hyvin kokonaiskuvia ja osaa katsoa asiaa monestakin näkökulmasta. Ei siis automaattisesti pidä omaa mielipidettään oikeana, vaan ottaa huomioon muidenkin ajatuksia.

Suoraselkäinen ja rehellinen. Samuel puhuu lähes poikkeuksetta totta, eikä sorru valheeseen kuin erittäin painavasta syystä. Ei tahdo satuttaa ketään sanoillaan tai teoillaan tahallaan, joten asioiden kaunisteluun mies haksahtaa silloin tällöin. Senkin tekee vain puhtaasti hyvästä tahdosta, ei pimittääkseen asioita. Pitää luottamusta suuressa arvossa ja seisoo tiukasti periaatteidensa takana. Ei anna kovinkaan helposti anteeksi, mikäli kokee tulleensa loukatuksi. Oli kaukalossa todella pikkumainen ja kieltämättä mies on sitä myös edelleen. Ottaa nokkiinsa herkästi. Tekee myös harvinaisen selvästi tietäväksi ihan jokaiselle olevansa loukkaantunut sydänjuuriaan myöten. Miehen ajaminen varsinaisesti raivon partaalle onkin sitten onneksi astetta vaikeampi tehtävä. Samuel ehkä loukkaantuu herkästi, mutta hermonsa mies menettää vain harvoin. Silloinkin syystä. Miehen purkaessa kuohuavia tunteitaan ei kukaan halua oikeasti olla lähistölläkään. Korottaa taatusti ääntään, paiskoo tavaroita ja sanoo kaiken mitä sylki suuhun tuo. Päätyy silloin tahtomattaankin loukkaamaan läheisiään, vaikka se ei olisikaan miehen perimmäinen tarkoitus. Samuelin hermoilla on kuitenkin rajansa ja kun miehen ajaa niiden ylitse, täytyy hänen saada purkaa kiukkunsa - oli kohde sitten kuka tahansa. Noin yleisesti Samuel on kuitenkin melkein aina hyvällä tuulella. Ajattelee asiat pääsääntöisesti positiivisen kautta. Ei ole sisäistänyt ihan niin hyvin 'what went wrong' -taktiikkaa kuin pikkuveljensä, mutta pyrkii aina kuitenkin pohtimaan omia toimiaan ja mitä voisi parantaa. Menestys tosin on melko vaihtelevaa, kun joskus syy on vain helpompaa ja mukavampaa vierittää jonkun toisen niskoille.

Siinä missä Nolan on pikkupoikamainen veijari, on Samuel ehdottomasti järkevä ja käyttää paljon aikaa asioiden miettimiseen. Harkitsee tekojaan ja sanojaankin tarkkaan, eikä ryhdy mihinkään mistä ei haluaisi ottaa vastuuta. Siksi ei esimerkiksi pettänyt tulevaa ex-vaimoaan, vaikka siihen mahdollisuus tarjoutuikin. Samuel pitää aina sanansa, jos hän lupaa jotain. Oikeastaan kaikissa elämänsä ihmissuhteissa lojaali ja luotettava. Aviomiehenä oli ehdottoman uskollinen, keskusteli vaikeistakin asioista ja tuki vaimoaan kaikessa. Samuel vihaa sitä, että he päätyivät avioeroon Taran kanssa, mutta mies tiedostaa myös, että kun mitään ei ole pelastettavissa, on parempi vain antaa olla. Joskus ihmisten tiet eroavat, se ei ole mitään elämää vakavampaa. Ollut aina enemmänkin sitoutuvampaa sorttia. Pitää siitä, että kotona odottaa joku, ja että voi aina kääntyä juuri sen tietyn ihmisen puoleen niin suruineen kuin iloineen. Isänä puolestaan hyvinkin huolehtiva ja osallistuva. Opetteli pelkästään tyttöjensä takia tekemään erilaisia lettikampauksia ja raahautuu joka ikinen kerta Lilan balettiesityksiin, vaikka kieltämättä katselisi mieluummin maalin kuivumista kuin klassisen musiikin tahtiin tutuissaan hyppelehteviä naperoita. Ei ole mitään mitä Samuel ei tyttäriensä vuoksi tekisi. Puhuu Lilasta ja Stellasta aina isällisellä lämmöllä sekä ylpeydellä. Ei kuitenkaan koskaan kiellä sitä, etteikö vanhemmuus olisi rankkaa työtä, mutta silti tavallaan palkitsevaa. Omaa omasta mielestään ihan hyvän huumorintajun. Naljailee ja ivailee paljon, mutta tekee sen kaiken leveän hymyn saattelemana, joten on vaikea uskoa, että hän tarkoittaisi mitään pahaa.

∙ Käyttää edelleen vihkisormustaan vasemmassa nimettömässä. Lähinnä tavan vuoksi, mutta suurimmaksi osaksi siksi, ettei ole vielä osannut päästää irti avioliitostaan.

∙ Teki Philadelpia Flyersin kanssa kolmen vuoden mittaisen ja 1.3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen tultuaan draftatuksi vuonna 2009. Ei päässyt kertaakaan pelaamaan NHL-jäille.

∙ Tunnettiin aggressiivisesta pelityylistään. Saattoi istua jo jäähyllä vaikka peli oli edes hädin tuskin ehtinyt alkamaan.

∙ Ei voi sietää Billoneita - kiitos Jackson Billonin, jonka kanssa päätyi sanasodan päätteeksi käsirysyyn. Kaunan kantamiseen osallistuu aktiivisesti myös pikkuveli, Nolan.

∙ Päivittää sosiaalista mediaa kohtalaisen usein, lähinnä vain omaksi ilokseen. Ei kuitenkaan erityisesti stalkkaa tuttujen ja ystävien käyttäjätilien tapahtumia.

TELL ME WHY THE WORLD NEVER FIGHTS FAIR?

FACE CLAIM Oscar Klefbom - OMATUNTONA MISSIE - PELIPAIKKANA FROM NEW YORK WITH LOVE RPG