|
DELIA BURKHART
Delia Annabelle Elizabeth Burkhart - Delia - Born april 7th 1986 (33 YO) @ Brooklyn, NY, USA
Straight, widow - was married with Dave Allaway, but he died suddenly in summer 2017
her parents died in a car accident and older brother, James, committed suicide
but she has a younger sister, Mary - and she's alive and lives in Dallas
journalist - currently working for nyc reports - writes mostly about crimes
she never ever writes under her own name, but always uses Delia Lang
Want you to sing to me softly, 'cause then I'm outrunning the dark
Delia on joutunut lyhyen elämänsä aikana todistamaan aivan liian paljon kuolemaa, vaikka hän syntyikin niin sanotusti onnellisten tähtien alla. Ehkä juuri kohtalon oikut ovatkin olleet syynä sille, miksi nainen pyrkii hakemaan oikeutta ja oikeudenmukaisuutta maailmaan. Toisaalta Delia on itsekin käyttänyt likaisia, kyseenalaisia keinoja saavuttaakseen haluamansa, mutta kenties tarkoitus pyhittää keinot. Ja kaiken lisäksi Delia todellakin tietää millaista on kiskoa itsensä ylös pohjalta takaisin elämään. Hän on joutunut peräti kolmesti kasaamaan elämänsä uudestaan, joten luultavasti mitään lapsuuden ja nuoruuden aikaisista haaveista ei ole enää jäljellä, vaan Delia on ollut pakotettu sopeutumaan tilanteisiin, joihin hän on itsestään riippumattomista syistä joutunut. Kun menettää vanhempansa, veljensä ja aviomiehensä, muuttaa se väkisinkin ihmistä.
Delia Annabelle Elizabethin elämä alkoi onnellisesti Brooklynissa Teresa ja Jimmy Burkhartin toisena lapsena. Perheessä oli jo entuudestaan 6-vuotias poika, joka oli hurmannut koko suvun helppoudellaan ja vaatimattomuudellaan. Delia oli täysin toista maata veljensä kanssa; pieni tyttövauva halusi syödä aina tismalleen samoina kellonaikoina päivästä riippumatta, yöt menivät enimmäkseen vanhempia valvottaen, eikä pitkään aikaan kelvannut kuin Teresa-äidin syli. Jos jokin ei mennyt tytön mielen mukaan, seurasi korvia särkevää itkua, joka ei meinannut ottaa laantuakseen sitten millään. Kuopuksen paikkaa Delia ei saanut pitää kuitenkaan kuin hieman vajaa kolmisen vuotta, kun perheen pääluku kasvoi jälleen yhdellä hengellä. Mary syntyi pitkän ja vaikean synnytyksen päätteeksi, jossa kaikki, mikä nyt vain saattoi mennä, meni vikaan. Siitä pelästyneenä Teresa ja Jimmy päättivät lapsilukunsa olevan täynnä. He olisivat halunneet vielä lapsen tai kaksi, sillä kumpikin heistä tuli suurista, monilapsista perheistä, mutta toisaalta he eivät myöskään halunneet uhata niin lapsen kuin Teresankaan henkeä - Maryn synnytyksessä sitä oli ollut jo enemmän kuin tarpeeksi ja se riitti pariskunnalle siltä erää.
Deliasta tuli äärimmäisen läheinen pikkusiskonsa kanssa. Isoveli jäi etäisemmäksi ikäeron vuoksi, mutta eivät kaksikon välit nyt huonotkaan suinkaan olleet. Burkhartit eivät olleet keskenään mitenkään erityisen läheisiä, vaan hyvin perinteinen perhe, jossa jokaisella oli omat salaisuutensa ja murheensa siitäkin huolimatta, että viikon tapahtumia kerrattiin aina yhdessä sunnuntailounaalla. Elämä soljui rauhallisena ja helppona eteenpäin, eikä teini-ikäinen Delia voinut olla huomaamatta isoveljensä ystävää DJ Evansia. Delian haaveista huolimatta parin välillä ei koskaan kehittynyt mitään viatonta ihastusta kummempaa. Ihastuskin unohtui nopeasti, kun kuvioihin astui hiljattain perheensä kanssa kaupunkiin muuttanut Dave Allaway. Sokea poika joutui nopeasti muiden oppilaiden kiusaamaksi ja pilkkaamaksi, mutta löysi yllättäen ystävän biologian labraparistaan, Deliasta, joka ei ollut itsekään koskaan varsinaisesti kuulunut suosituimpien oppilaiden joukkoon. Delia on oikeastaan aina ollut hyvin tarkka siitä, ketä hyväksyy lähipiiriinsä - muutama hyvä ystävä on parempi, kuin kymmenen huonoa. Joka tapauksessa, Delian ja Daven ystävyys kasvoi hiljalleen rakkaudeksi. Ei se koskaan ollut mitään intohimon täytteistä rakkautta, vaan enemmänkin syvää kiintymystä ja kumppanuutta. He avioituivat, kun kumpikin heistä valmistui Columbia Universitysta - Delia pääaineenaan journalismi ja Dave puolestaan oikeustieteen opinnoista. Yhteinen koti löytyi Manhattanilta. Pieni ja ahdas kaksio ei ollut millään muotoa unelmienasunto, mutta yhdessä pari rakensi siitä kotinsa. Molemmille heille oli selvää, että he halusivat uran ennen lapsia, siksi kumpikaan ei varsinaisesti haaveillut vauva-arjesta vaippojen vaihtamisineen ja yöllisine herätyksineen.
Sokeudestaan huolimatta Dave onnistui taistelemaan tiensä syyttäjäksi. Delia puolestaan rakensi uraansa rikostoimittajana pala palalta ja siirtyi pienemmistä jutuista kohti isompia - ihan kuten Davekin. Pari vuotta meni hyvin, mutta sitten kaikki romahti; Delian vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa Euroopan reissullaan Itävallassa satuttuaan törmäämään rattijouppoon kapealla vuoristotiellä. Sisaruskolmikko suuntasi Itävaltaan hakemaan vanhempiaan kotiin, mutta ruumiiden tuominen Yhdysvaltoihin ei suinkaan käynyt sormia napsauttamalla. Pitkä ja raskas projekti saatiin lopulta päätökseen, kun taas Dave oli sillä välin Burkhartin sisarusten ohjeiden mukaan hoitanut kaikki hautajaisjärjestelyt kotona, New Yorkissa. Suru vanhempien poismenosta iski kaikkiin lapsiin hyvin eri tavalla; James vaipui masennukseen ja synkkyyteen, josta kolmikon nuorin yritti kiskoa vanhinta ylös, kun taas Delia puolestaan otti etäisyyttä ja itki lohdutonta ikäväänsä Davelle. Oma aviomies oli Delialle suunnaton tuki ja turva, mutta vähänpä nainen tiesi millaiseen sotkuun mies oli itsensä onnistunut saamaan. Haudatessaan vanhempiaan Delia ei todellakaan arvannut hautaavansa lähitulevaisuudessa myös miehen, jolle oli vain muutamaa vuotta aiemmin vannonut ikuista rakkautta niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Sitä ennen kuitenkin isoveli sai tarpeekseen ja päätti viedä hengen itseltään. Vanhempien kuolema oli laukaissut masennuksen, joka johti Jamesin syöksykierteeseen; työpaikka meni alta ja vaimokin lähti kävelemään lasten kanssa Jamesin etäännyttyä perheestään masennuksen myötä. Reilu puoli vuotta äitinsä ja isänsä kuolemasta Burkhartin siskokset valmistautuivat uudestaan hautajaisiin, vain haudatakseen tällä kertaa isoveljensä. Kummallekin siskoksista Jamesin menettäminen oli kova paikka, vaikka välit eivät olleet mitenkään äärimmäisen läheiset, mutta totta kai vanhempien kuolema oli hionut sisarustenkin välejä entistäkin tiiviimmiksi. Delia tunsi menettävän pohjansa elämältään. Hän oli joutunut jo vanhempiensa kuoleman jälkeen rakentamaan elämäänsä alusta, mutta kun yksi perheenjäsen vietiin jälleen kerran, joutui Delia miettimään uudestaan mitä halusi.
Onneksi Dave oli kaiken keskellä vaimonsa tukena, mutta valitettavasti miehellä oli myös omat salaisuutensa salattavanaan. Dave oli hiljattain liittynyt mukaan viranomaisista koostuvaan ryhmään, joka tutki New Yorkissa toimivia korruptoituneita yrityksiä ja yrityksiä, jotka tarjosivat asiakkailleen myös laittomia palveluita. Tutkinta kuitenkin päättyi, kun yllättäen neljä ryhmän jäsentä löytyi tapettuina kotoaan. Delia ei varmasti koskaan unohda päivää, jolloin Dave kuoli. Mies oli ennättänyt kotiin jo ennen häntä - kerrankin - ja heidän oli tarkoitus viettää iltaa yhdessä kokaten. Kaupassa käymisen jälkeen Delia oli suunannut suorinta tietä kotiin, mutta hän ei päässyt edes kotiovelleen saakka, joutuessaan poliisin pysäyttämäksi talon aulassa. Kertoessaan kuka hän oli, kääntyi tilanne yllättäen päälaelleen; Delia vedettiin sivuun ja pahoitellen hänelle kerrottiin, että Dave oli kuollut. Delia ei muista ainoatakaan sanaa poliisimiehen puheesta sen jälkeen, kun se oli kertonut Daven löytyneen keskeltä olohuonetta takaraivoon ammuttuna.

Call and I'll rush out, all out of breath now
Seuraavat kuukaudet menivät sumussa. Onneksi Mary sentään saapui Dallasista siskonsa tueksi, sillä totta puhuen hänellä ei ollut oikein ketään muutakaan kehen tukeutua. Daven vanhempien kanssa Delia oli vain enemmänkin hyvänpäiväntuttuja, joten appivanhempiin nainen ei tohtinut tukeutua. Mary auttoikin siskoaan kaikessa; hautajaisten järjestelyssä, perinnön selvittelyssä ja muissa käytännön asioissa. Ja vaikka Mary olisikin varmasti ottanut puolet siskonsa surusta, ei hän siihen kyennyt. Delia pääsi hädin tuskin ylös sängystä ja vajosi pimeään, synkkään maailmaan, jossa hän koki menettäneensä ihan kaiken. Dave ei ehkä ollut hänen elämänsä rakkaus, mutta he olivat kasvaneet yhteen ja auttaneet toisiaan kaikessa. He olivat olleet perhettä jo monta vuotta. Eikä mikään poistanut sitä rintaa riipivää surua, joka hukutti Delian alleen. Mary pakotti siskonsa lopulta ylös sängystä ja lääkärin vastaanotolle, joka määräsi psykologin juttusille. Tietysti Delia oli aluksi haluton juttelemaan surustaan ventovieraan kanssa, mutta koska Mary ei antanut periksi, taipui Delia pikkusiskonsa tahtoon. Mary kun osasi olla hyvinkin suostutteleva - puhumattakaan siskosten lämpimistä väleistä, joihin Mary vetosi häikäilemättä. Delia istuutui psykologinsa sohvalle ensimmäisen kerran noin neljä kuukautta Daven kuolemasta. Kuten hän oli arvellut, tuntui oudolta puhua kuolleesta aviomiehestä ventovieraalle. Ensimmäiset käynnit eivät tuottaneet juuri tulosta, sillä Delia ei todellakaan tiennyt mitä olisi kertonut. Hän on aina kyllä kyennyt puhumaan tunteistaan hyvinkin avoimesti, mutta tilanne Daven kuoleman kohdalla oli eri; hän ei edelleenkään tiennyt, miksi tai mikä oli tapattanut miehen. Eikä tutkintakaan kuulema edennyt, jos oli uskominen Delian lähteenä jo vuosina toimineeseen etsivään Mitchell Batesiin.
Mitch oli nimittäin ystävällisesti ottanut selvää Delian pyynnöstä, mikä tilanne todella oli Daven murhatutkinnassa, sillä Delia itse sai vain tutkinnanjohtajalta ympäripyöreitä vastauksia. Mitchin saama vastaus ei juurikaan lohtua tuonut, koska totuus oli että jäljet olivat kylmentyneet jo aika päiviä sitten, eikä uusia johtolankoja ollut noussut esiin ainoatakaan. Delia ei todellakaan tiennyt olisiko tietämättömyys sittenkin ollut parempi vaihtoehto, mutta toki hän oli kiitollinen Mitchin avusta. Samaan aikaan psykologin kanssa juttelu alkoi sujua. Delia uskalsi tarttua niihin kysymyksiin, jotka pyörivät hänen mielessään. Ei psykologillakaan niihin varsinaisesti vastausta ollut, mutta niiden pyöritteleminen yhdessä ja niistä puhuminen helpottivat merkittävästi Delian ahdistuneisuutta. Hän sai kysyä ne kysymykset, joita ei ollut uskaltanut kenellekään muulle esittää, turvallisessa ympäristössä ja varmana siitä, ettei kukaan tuomitsisi häntä tai pitäisi häntä totaalisen vainoharhaisena. Psykologi ehdotti myös vertaistukiryhmään osallistumista, sillä läheisensä menettäneet osasivat usein tukea toisiaan aivan eri tavalla kuin ne, jotka eivät olleet kokeneet mitään vastaavaa. Arastellen Delia osallistui tukiryhmän kokoukseen. Tuntui hyvältä saada purkaa omia ajatuksiaan sekä tunteitaan sellaisille ihmisille, jotka ymmärsivät mistä oli kyse. Osa oli ehkä jopa kokenut jotain samankaltaisia tuntemuksia; ymmärtämättömyyttä ja epätoivoa. Osa ei ollut, mutta pystyivät silti ymmärtämään sen valtavan surun, jota läheisen poismeno tuotti. Toipuminen alkoi pikkuhiljaa, mutta alkoi kuitenkin. Delia hyväksyi Daven kuoleman, ja sen ettei ehkä koskaan saisi vastauksia joihinkin kysymyksiin. Hän tuskin saisi koskaan selville, kuka oli murhannut Daven, ja minkä vuoksi.
Meni melkein vuosi, ennen kuin Delia sai aikaiseksi käydä Daven tavarat läpi heidän yhteisessä asunnossaan. Selaillessaan miehen kotiin tuomia töitä - papereita ja kansioita -, löysi hän vahingossa papereita yrityksestä nimeltä Blackbird. Sen epäiltiin tarjoavan asiakkailleen laittomia palveluita. Delia löysi vain vähän tietoa Blackbirdista Daven papereista, joten hän ei uskonut yrityksen liittyvän aviomiehensä murhaan millään tavoin, mutta tietoa oli silti tarpeeksi, että Delian kiinnostus heräsi - noin ammatillisessa mielessä. Asiasta teki vielä kiinnostavampaa se, että yrityksen kolmesta perustajasta yksi sattui olemaan vanha tuttu - nimittäin DJ Evans. Delian oli vaikea uskoa, että mies olisi sekaantunut mihinkään laittomaan, mutta toisaalta ihmiset muuttuivat vuosien varrella, eikä Delia ollut tavannut miestä vuosiin. Niinpä nainen ryhtyi tonkimaan yrityksen taustoja tarkemmin. Harmi vain ettei Delia tuntunut löytävän oikein ketään, ketä olisi halunnut puhua. Puhuessaan päätoimittajalleen ongelmastaan, sai Delia idean; hän voisi yhtä hyvin soluttautua yrityksen henkilökuntaan ja kaivaa kaikki likaiset yksityiskohdat sitä kautta esiin. Se oli oikeastaan aika helppo tehtävä. Delian ei tarvinnut oikeastaan kuin soittaa DJ:lle, kutsua mies kahville ja hetken kiertelyn jälkeen kertoa olevansa työpaikan tarpeessa - loppu sujui kuin itsestään. Toki omatunto muistutti olemassaolostaan naisen käyttäessä hyväksi edesmenneen veljensä hyvää ystävää sillä tavoin, mutta se, mitä mies ei tiennyt, ei myöskään voinut satuttaa miestä. Sitä paitsi Delia itse ei ollut varma oliko DJ:llä osuutensa yrityksen laittomuuksissa, niinpä ihan jo naisen omankin turvallisuuden takia oli parempi leikkiä, ettei taustalla ollut minkäänlaisia taka-ajatuksia.
I'll never forget what you looked like on that night
Delia on sievä, sirorakenteinen ja 175-senttinen nainen. Hänellä on taivaansiniset silmät ja vaalea, miltei virheetön posliini-iho. Luonnostaan hieman yli solisluiden yltävät hiukset ovat väriltään punaiset, mutta Daven kuoleman jälkeen Delia halusi jotain uutta ja värjäsi hiuksensa vaaleiksi. Pitää huomattavasti enemmän nykyisestä vaaleasta väristä, kuin huomiota herättävästä punaisesta. Siksi ei olekaan kai ajatellut palaavansa omaan väriinsä, vaan käy säännöllisin väliajoin kampaajalla huolehtimassa juurikasvun piiloon. Rakastaa muutenkin itsensä hemmottelua. Käy vähintään kerran kuussa kasvohoidossa ja mani- sekä pedikyyrissä. Yrittää myös päästä hierojalle parin viikon välein, sillä runsas työskentely tietokoneella jumittaa herkästi naisen niskan ja hartiat. Ruumiinrakenteeltaan Delia on aina ollut siro ja hoikka. Ei juurikaan ehdi juoksemaan salilla, puhumattakaan säännöllisistä ruokailuajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Joskus syö salaatin, joskus nappaa mukaansa ison hampurilaisen ja ranskalaiset, ja toisinaan ei syö koko päivänä yhtään mitään. Delia ei todellakaan ole ihminen, joka paasaa monipuolisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Omistaa kyllä tietysti kuntosalin jäsenyyden ja ajoittain jaksaakin raahautua spinning-tunnille tai rääkkäämään juoksumatolle itseään, mutta noin pääsääntöisesti liikunta ei ole kovinkaan korkealla naisen prioriteeteissa.
Pukeutuu hyvinkin tyylikkäästi. Kestosuosikkeihin kuuluu klassinen kynähame ja paitapusero -yhdistelmä. Ei välitä suurista massiivisista koruista, vaan nainen suosii enemmänkin pienempiä ja vaatimattomampia vaihtoehtoja. Värimaailmassa kallistuu myös pitkälti enemmän musta-valkoisen ja vaaleiden sävyjen kannalle. Delia ei todellakaan koskaan pukeutuisi räiskyvän oranssiin, neonpinkkiin tai tulenpunaiseen. Vapaa-ajallaan nainen viihtyy kuitenkin parhaiten mukavassa, pehmeässä flanellipyjamassa tai Daven vanhassa t-paidassa. Jos Delia suosiikin tyylikkäitä ja klassisia valintoja vaatteissa, ovat hänen valintansa kenkien suhteen huomattavasti rohkeampia. Omistaa aivan liian monta (ja liian kallista) paria korkokenkiä. Kulkee pelkissä tennareissa vain harvoin, kun taas korkokengissä päivittäin. Ei tatuointeja, lävistyksiä tai arpia. Allerginen mansikoille. Pitää taiteesta, baletista, makeista valkoviineistä, tulppaaneista ja pitkistä vaahtokylvyistä. Sen sijaan inhoaa väkeviä viinoja (erityisesti tequilaa), aikaisia herätyksiä ja kylmiä suihkuja heti aamutuimaan. Ei polta ja käyttää alkoholia aina kohtuudella. Totta puhuen Delia ei edes muista edellistä kertaa, kun olisi sattunut juomaan itsensä humalaan. Yleensä nainen tyytyy lasilliseen tai pariin. Kulkee takseilla ja metrolla. Ei ole koskaan omistanut autoa, eikä totta puhuen myöskään ajokorttia.
Luonteeltaan Delia on ehdottomasti sydämellinen ja lämmin persoona, jolle läheisten hyvinvointi on tärkeää. Hän huolehtii nykyään ennemmin rakkaidensa voinnista ja potee herkästi syyllisyyttä, jos ei ole huomannut jonkin olevan vinossa. Oman jaksamisensa nainen sivuuttaa helposti kasaamalla itselleen tarpeettoman paljon velvollisuuksia, joista hän haluaa suoriutua ilman apua. Delia on aina ollut hyvin tunnollinen, joten hänelle on kunniakysymys suorittaa kaikki asiat loppuun saakka. Ei todellakaan ole sellainen persoona, joka jättäisi kaiken hoitamatta ja velvollisuudet täyttämättä. Hänen on aina ollut helppo tarjota apuaan, mutta olla itse avun vastaanottajana... No, se onkin sitten täysin eri asia. Varsinkin Daven kuoleman jälkeen Delia on kokenut, ettei hänellä ole oikein ketään kehen tukeutua, vaan naisen on ollut pakko tulla toimeen omillaan. Ei sillä, että Delia kokisi avun ottamisen jollain tavoin epämiellyttäväksi, vaan enemminkin omillaan pärjäämisestä on vain tullut tapa, josta eroon pääseminen ei enää olekaan niin helppoa.
Delia tutustuu helposti uusiin ihmisiin, vaikka onkin aina ollut tarkka siitä kenet päästää todella lähellään. Hänen on kuitenkin helppo antautua syvällisempiin keskusteluihin oikeastaan kenen tahansa kanssa ja avautuu herkästi omista tuntemuksistaan - lukuun ottamatta Daven kuolemaa. Oman aviomiehen menettäminen niin raa'alla tavalla on edelleen arka aihe, josta Delia ei ole tähän mennessä puhunut oikeastaan kuin psykologinsa kanssa ja vertaistukiryhmässä, mutta toisaalta eikö meillä kaikilla ole omat kipupisteemme? Yleisesti ottaen nainen on rento ja hyväntuulinen. Hymyilee sekä nauraa paljon. Huumori on ehkä astetta synkempää, mikä ei uppoa ihan kaikkiin. Ei kuitenkaan säikähdä härskempiäkään vitsejä, vaan lähtee yleensä leikkiin mukaan. Vähän hajamielinen myös. Unohtelee tapaamisia (onneksi yleensä niin, että ehtii niihin - tosin 15 minuuttia myöhässä, mutta kuitenkin), juttujen palauttaminen venyy aina deadlinelle ja avaimetkin jäävät kerran viikossa kotiin suljetun oven taakse. Hajamielisyys nyt johtuu lähinnä alituisesta kiireestä ja paineesta. Jos käsillä on ainakin noin miljoona asiaa, niin on ihan odotettavaa, että ainakin yksi niistä pääsee livahtamaan mielestä. Vaikka Deliaa voisi kuvaillakin rehelliseksi ja suorapuheiseksi, on hänellä oma kiero ja röyhkeä puolensakin. Ei juurikaan kaihda keinoja suoriutuakseen työstään ja saadakseen kasaan vakuuttavan artikkelin. Luonnollisestikin hyvin sanavalmis nainen, joka osaa taitavasti käyttää sanojaan hyväksi paitsi paperilla, mutta myös ihan suullisestikin.
Kaikissa ihmissuhteissaan Delia on aina ollut ehdottoman lojaali. Hän ei halua pettää läheistensä ja itselleen tärkeiden ihmisten luottamusta, mutta toisaalta hän on myös kerran, jos toisenkin käyttänyt jotakuta hyväkseen - on siis myös äärimmäisen hyvä perustelemaan itselleen myös ne vähän vähemmän miellyttävät teot. Delia osaa lukea ihmisiä hyvin ja löytää nopeasti narut, joista vedellä. On kuitenkin ystävänä kultaakin kalliimpi. Naisella on suuri, lämmin sydän; hän tulee paikalle lohduttamaan sydänsuruista kärsivää ystäväänsä ja kuuntelee puhelimessa vaikka tuntitolkulla itkuasi sekä ahdistustasi. Flunssan kourissa taisteleville ystävilleen nainen taatusti kiikuttaa piristävän kukkakimpun ja oloa kohentavaa kanakeittoa. Parisuhteessa arvostanut uskollisuutta ja luottamusta. Pitää niitä onnistumisen edellytyksinä, ja siksi myös tuomitseekin pettämisen ankarasti. Ei voisi koskaan kuvitellakaan sekaantuvansa varattuun mieheen. Jos ihan rehellisiä ollaan, Delia ei varsinaisesti usko edes olevan olemassa elokuvien kaltaista intohimoista, räiskyvää rakkautta, sillä naisen oma avioliitto oli kaukana siitä. He tukivat toisiaan Daven kanssa ja heidän välillään oli syvää kiintymystä. Delia koki aina voivansa olla oma itsensä aviomiehensä kanssa, eikä hänen koskaan tarvinnut esittää jotain, mitä hän ei ollut. Ja se kaikki riitti täydellisesti naiselle. Pitääkin haaveita suurista rakkaustarinoista vähintäänkin huvittavina, mutta kuten niin moni nainen, rakastaa Deliakin romanttisia eleitä.
It was all in doubt, they were all around
|